Tänään petyin Oodi-nimisen opintojärjestelmään kun sieltä ei löytynyt kurssia jolle minun piti ilmoittautua. Tämä on selvästi ylläpidon virhe, enkä voi tai edes yritä Oodia tästä syyttää. Mokia sattuu kaikille, myös yliopiston väelle.

Päädyin silti lukemaan lisää Oodi-järjestelmästä ja yllätykseni havaitsin Oodin tietoturvan huolestuttavan ylläpitävää tahoa: Vuoden 2006 toimintasuunnitelmassa haasteeksi vuoden 2006 jälkeen on muotoiltu tietoturvasuunnitelma. Toki tietoturvaa valvotaan jo nyt: toimintasuunnitelman mukaan tietoturva varmistetaan jokaisessa projektissa.

Uusimmassa vuoden 2004 toimintakertomuksessa taas ei todeta mitään tietoturvasta, vaikka muita projekteja onkin kommentoitu mielestäni aika runsaasti. Voit toki lukea dokumentteja itse, tässä linkki.

Miksi tämä niin minua kiinnostaa? Ottaen huomioon, että Oodiin on tallennettu osoitetietoni, sähköpostini ja saamani arvosanat (jotka ovat kai muutenkin julkista tietoa tosin) ja vastaavat tiedot jokaisesta muusta yliopiston opiskelijasta… Niin, järjestelmän käytöllehän ei ole vaihtoehtoja.

Kiintoisana jatkokysymyksenä voidaan esittää: missä kunnossa tietoturva on yliopistoissa muuten?

Valtiotieteilijän on aika suunnitella jälleen opintojaan. Olen aikaisemmin tehnyt henkilökohtaisen opintosuunnitelman, joka onnekseni ei sido minua mitenkään – maailma on muuttunut kuluneen kuukauden aikana riittävästi.

Ensimmäiseksi on aika kaivaa arkistoista suorittamaton ohjelmistotekniikan menetelmien kurssi. Siitä on tulossa erillistentti, jossa voin osoittaa taitoni UML-kaavioiden piirtämisen ja tulkinnan osalta. Toki kurssilla harjoiteltiin muutakin: sanaston laadintaa, testausta…

Jotenkin kummassa eksyin SPSS-tilasto-ohjelman välttämättömälle harjoituskurssille. On ehkä tarpeen aukikirjoittaa, mistä SPSS tulee: Statistical Package for the Social Sciences. Tästä kurssista muutama arvosteleva sana: kurssi perustuu ohjelmiston versioon 14, vaikka yliopisto siirtyy kevään aikana käyttämään versiota 15. Muutama version 15 uusin ominaisuus jää siis kokematta. Samoin olen kiinnostunut siitä, miksi juuri SPSS on valittu tilastolliseksi ohjelmaksi; SAS, R ja Survo ovat myös yliopistolla käytössä. Sen lisäksi kurssin sisältö vaikutti epämieluisalta – en halua opiskella tilastollisen ohjelman käyttöä tietäen, että samat asiat voi tehdä myös perinteisellä taulukkolaskentaohjelmalla. Mutta anjoviskiusauksen asettaa tiedekunta.

Mutta mutta, eihän minulla nyt vain olisi hukassa yhteiskuntatieteet? Ei toki – opiskelen ajattelemista kahdella eri kurssilla periodin yhteiskuntatieteellisenä osuutena.

Poliittisen ajattelun perusteilla tutustun suurten gurujen, Platonin, Aristoteleen ja Marxin muutamia mainitakseni, tuotantoon. Pääsen jopa tekemään erittelyä ja tulkintaa yhdestä kirjailijasta ja hänen aatoksistaan muiden tovereiden valtiotieteilijöiden kanssa. Mutta, katsaus kurssin oppimistavoitteisiin on pelottava: poliittisen ajattelun perusteet antiikin ajoista lähtien, tieteenfilosofian ja etiikan kysymykset ja yhteiskunnan nykytilaakin tulisi pystyä arvioimaan. Samaan aikaan myös opetuksellisia tavoitteita on runsaasti, opiskelemme kirjoittamaan tieteellisesti ja työskentelemään muidenkin kanssa. Ja oman pääkopan sisällä pitäisi tapahtua kehitystä, joka mahdollistaa kriittisen ajattelun. No, ei humanoidia vähällä pelotella.

Yhteiskuntatieteiden argumentaatiokurssi vaikuttaa varsin mysteeriseltä. Jos tulkitsen oikein, kurssi ei pääty tenttiin vaan teemme muutamia harjoitustöitä matkan varrella. Tutkimme päättelyn pätevyyttä ja predikaattilogiikkaa aika pitkälle, kurkkaamme myös väittelyn historiaan. Tästä voi tulla jännittävä kurssi…

Mutta mutta, eihän periodi olisi periodi ilman hassua matematiikkaa. Siispä päädyin tilastotieteen jatkokurssille. On vaikea sanoa, kuinka paljon kurssin sisällöstä loppujen lopuksi on päällekkäin aikaisemmin suorittamani tilastotieteen johdantokurssin kanssa. No, aika saa näyttää – mutta pahasti samankaltaisilta ne näyttivät.

Näin pieni Matti on saanut suunnitelmansa tehtyä ja voi taas rauhoittua odottamaan tenttiviikon alkamista. Ja blogin lukijakin tietää, mitä puuhastelen. Näiden asioiden parissa näet vietämme tulevia viikkoja.

Opiskelen yhteiskuntatieteitä, mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Opiskelussani painottuu tieteellisten metodologioiden harjoittelu; oikeastaan opiskelen niitä seuraavat neljä akateemista vuotta rinnakkain sisällöllisen opetuksen kanssa.

Käsittääkseni tiede rakentuu teorioille, jotka pyrkivät selvittämään miten maailma toimii. Teorioita pyritään osoittamaan päteväksi monilla erinlaisilla keinoilla, kuten haastattelemalla ihmisiä tai ampumalla diplomaatti-hiukkasia putkeen. Humanistinne esittää seuraavan hypoteesin koskien teorian ja todellisuuden välistä yhteyttä:

Teoria sopii todelliseen maailmaan kuin nyrkki silmään.

Tämä pitää paikkansa kaikkien tieteiden kanssa; lukija ymmärtänee että valinta hyvin selittävän ensimmäisen asteen yhtälön ja vain hiukan paremmin selittävän viidennen kertaluvun differentiaaliyhtälön välillä ei ole kovinkaan haastava. Edes tieteistä puhtain, matematiikka, ei pysty täysin osoittamaan kaikkea jos Göbelin teoriaan on uskominen.

Yritän siis sanoa, että teorian yksinkertaisuus on arvo sinäänsä; ei ole järkevää rakentaa mallia joka olisi liian monimutkainen. Tämä on varsin valitettava tosiasia. Samoin jokaisella tieteellä on rajansa, Heisenbergin epätarkkuusperiaate koskee fysiikkaa, mutta samanlaista on ehkä havaittavissa myös yhteiskuntatieteissä.

Epätarkkuusperiaatehan sanoo nimenomaan, että observointimme vaikuttaa observoitajan käyttäytymiseen. Tämä on myös pakko tunnustaa yhteiskuntatieteissä: vaikka pyrimme objektiivisuuteen on silti tilaa yksilön omille tulkinnoille, subjektiivisuudelle. Uskallan tosin väittää, että taitava tieteentekijä pystyy suodattamaan omia näkemyksiään pois täten auttaen objektiivisempaa tekstiin.

“Mutta arvon humanisti on nyt ymmärtänyt Heisenbergiä aivan väärin..:” olet toteamaisillasi ennekuin jatkan: nyt emme vaikuta observoitavan käyttäytymiseen mutta virhettä syntyy observoijan havainnoissa. Täten rinnastukseni Heisenbergiin on perusteltavissa: vaikka objektiivisuutta saadaan nostettua melko korkeaksikin on silti tietty raja jota ei ehkä saada siistittyä pois. Tämä toteamus on varsin katkera, mutta pakko se on kai tunnustaa, hyväksyä ja tiedostaa.

Palatkaamme tieteenfilosofisesta maailmasta Unioninkadun maailmaan. Berndtson (2005) esittää valtiotieteen neljän eri tutkimusopin kautta:

• käsitteellinen tiede
• teoreettinen tiede
• empiirinen tiede
• käytännöllinen tiede

Lukijalle liene selvää (kuten myös minulle), että jokaisessa näistä metodeista kohtaamme tiettyä hallitsemattomuutta, epätarkkuutta – siis virhettä. Yhteiskunnan tutkija ei voi eristäytyä ympäröivästä yhteiskunnasta josta häneen virtaa olettamia, trendejä ja muuta moskaa. Näin tutkija saastuu. Vaikka osa niistä on niin ilmeisiä että ne saa poiskirjoitettua, osa niistä piiloutuu pääkopan uumeniin. Lienee kuitenkin syytä korostaa, että tieteen tulee aina pyrkiä objektiivisuuteen, vaikkei sitä aina voitaisikaan saavuttaa. Saarnattuani pitkään tieteen olemuksesta (jos kiinnostaa tieteen filosofia auttaa eteenpäin), lienee aika täyttää joitakin vanhoja lupauksia.

Olen luvannut selvittää, kuinka hyvin puolueiden menestystä vaaleissa voitaisiin selittää aaltoilmiöllä. Aaltoilmiötähän mallintaa matematiikassa varsin hyvin sini ja kosini, joten testasin trigonometristä regressiota muutaman puolueen suhteelliseen äänimäärään eduskuntavaaleissa. Tulokset olivat varsin heikkoja, selitysaste jäi kovin pieneksi ja päättelin näin, että puolueiden menestymistä vaaleissa ei voida pelkästään näin selittää – aihe vaatisi jatkotutkimusta, ehkä suuremman otoksen ja paremman laskentaohjelman.

Samoin olen maininnut selvittäväni tieteiden tasapuolisuutta. Havaintoni, jotka tällä kertaa dokumentoin, osoittavat että jälleen kerran tutkimushypoteesini osui väärään. Tieteitä kohdellaan varsin tasapuolisesti eikä biologeja suureksi pettymyksekseni suositakkaan.

Hypoteesini osuivat sen verran väärään, että voidaan kysyä saiko pieni Matti edes tutkimuksistaan dataa ulos. Voin kuitenkin lohduttaa itseäni erään nykyisen filosofian tohtorin sanoilla:

Tutkimustulos sekin on, että tutkimustulosta ei saada.