Aamulla aloitin päiväni reippaasti kuuntelemalla siitä, kuinka tärkeää tilastotieteessä on valita edustava otos. Tuli melkein mieleen lukion lyhyen matematiikan oppitunti, jossa käsiteltiin 75 minuuttia yhtälöä y=kx+b. Nopea kurkkaus luentomonisteeseen paljastaa, että mulla tulee olemaan muutenkin aika tylsää siellä… t-testaamista, regressiota, normaalijakaumaa – ehkä jotain uuttakin aina välillä.

Seuraavana luentona oli taas rakasta valtio-oppia ja eksyin fuksi-toverieni sekaan. Mutta kerron ensin erään tytön ripittäytymisestä luentosalissa ennen luennon alkua. Tutustuimme suureen opiskelijatutkimukseen, jonka mukaan minä – pieni valtiotieteilijänne – oletan että teekkarit ovat tyhmimpiä opiskelijoita jota maa päällään kantaa.

Siis mä ihailen teekkareita ja niiden matemaattista älykkyyttä. Kyl mäkin olisin teekkari, jos taidot riittäis – mut sitten musta tuli valtiotieteilijä.

[Likimäärin noin, tarkkoja sanamuotoja en muista.]

Ymmärtänette, että minä nauroin siellä kiemuralla. No, luennolla puhuimme vaalijärjestelmisä ja nyt nousen opettajani esittämää teoriaa vastaan.

Hän esitti taulukon, jossa oli rinnakkain naisten äänestysoikeusvuosi sekä nykyinen naisedustajien prosenttiosuus eduskunnassa. Mielestäni parempi vertailusuure olisi

1. kuinka monta prosenttia ehdokkaista on naisia
2. kuinka monta prosenttia naisehdokkaisa pääsee läpi

Nämä luvut kuvaisivat tasa-arvon tilanteesta tarkemmin kulttuurin mahdollisesti aiheuttamia eroja. Jos 1 on suuri ja 2 pieni, on mahdollista, että kyseisessä järjestelmässä ei naisiin edustajina uskota. Jos 1 ja 2 on balanssissa, systeemi toimii kuten suunniteltu. Jos 1 olisi pieni ja 2 suuri, kyseessä on kulttuuriin liittyvä seikka, joka vähentää edustajaksi haluavien naisten lukumäärää. Tällöin tutkimus kuvaisi mahdollisesti tasa-arvoakin paremmin.

Kerronpa teille torstain valtio-opin johdannon tunnista, jolla käsittelimme otsikon mukaisesti demokratiaa.

Tunnin sisältöä en ajatellut tarkemmin eritellä ja tulkita, koska toki pieni humanoidi kopio Päivölästä idean käyttää wikiä muistiinpanojen jakamiseen. Toki ajon kaikille plogin ihailijoille (joiden lukumäärän itseisarvo on pieni positiivinen kokonaisluku) kertoa myös wikin kehityksestä, jos siellä tapahtuu jotakin merkittävää.

Haluankin Sinulle, rakas lukija, selventää erästä esimerkkiä jota käsittelimme tunnilla.
Enemmistön diktatuuri

Olkoon meillä kuusi junamatkustajaa eristetyssä hytissä, joista viisi haluaa tupakoida. Mikä on oikea ratkaisu?

Jostan kumman syystä opiskelijatoverini alkoivat pohtimaan tuota erityisesti tupakoinnin kannalta, ja eräs totesikin että jos viisi ihmistä haluaisi syödä maksalaatikkoa ja kuudes ei, voisivat viisi sen tehdä hajuhaitoista huolimatta. Jotenkin tuntui, että ihmisiltä oli hukassa esimerkin pääpointti, enemmistön (tai vähemmistön) terrori. Huolestuttavaa, ottaen huomioon että he ovat läpäisseet laatustandartin (pääsykokeen).

Tänään aloitin menetelmätieteelliset opintoni – sekä tilastotiede että tietojenkäsittelytiede alkoi pyörimään tänään. Koska nämä eivät minulle ole varsinaisesti mitään tieteentekoa – vaan työkaluja – niin niitä toki yliopistomaailmassa kutsutaan menetelmätieteiksi.

Aamuni alkoi aikaisin kello 7 koska ensimmäinen luentoni oli kello 8 (+ akateeminen vartti) keskustassa. Saavuin luentosaliin – ajoissa, mutta silti myöhässä – joka oli täynnä ihmisiä! Löysin kuienkin istumapaikan ja kuuntelin luennoitsijan höpinää tilastotieteestä. Kurssin päätarkoitus on selvästi ymmärtää tilastollisten menetelmien luonnetta, jolloin laskuharjoituksien puhdas laskuosuus jaa vähäisemmäksi. Tämä tietenkin järkytti minua syvästi, olin tullut harratsamaan aivotonta laskentoa – no, opintopisteitä tulee silti. Kurssi ei käsittääkseni ole kaavapainotteinen ollenkaan, vaan tutkimme esimerkkejä ja pohdimme missä meni pieleen. Niin, tunnetustihan tilaston voi vääntää juuri sellaiseksi kuin sen haluaa.

Valitettavasti luennoitsija ei selvittänt kurssilla käytäviä asioita selkeästi; käymme läpi kuvainnollista tilastotiedettä, todaria ja testaamista – täytyy painostaa luennoitsijalta tarkemmat infot ulos.

Kun tilastotieteily oli ohi, hyppäsin raitiovaunuun kohti Kumpulaa ja luonnontieteitä. Edessä oli nimittän johdatus tietojenkäsittelytieteeseen. Virheekseni en ruokaillut keskustassa, vaan jouduin tyytymään Kumpulan UniCafen heikkoon tarjoilun – vinkki: jos tulet Kumpulaan opiskelemaan, ota ratikka ja syö keskustassa! UniCafessa törmäsin muutamaan maunuliiniin jotka toki tervehtivät minua. Voisin todeta järkyttyneeni kahdesta asiasta Excactum-rakennuksessa:

• paljon maunuliinejä
• paljon tuttuja kasvoja
• paljon tyttöjä

Luentosalistuimme kuuntelemaan kuivaa luentoa tietojenkäsittelytieteen johdannosta. Kurssiin kuuluu myös huomattava määrä esseitä, eli kyseessä ei olekaan triviaali kurssi, mitä aikaisemmin kuvittelin. No, ei hätää – kyllä pieni humanoidinne nyt esseen tuottaa aina.

Voisin kertoa vielä pienestä sattumuksesta, joka minulle kävi luennon tauon aikana. Vieressäni oli tyttö-macisti, joka yht’ äkkiä kysyi minulta osaanko Javaa. Toki tunnustin taitoni tässä jalossa ohjelmointikielessä ja hänpä kysyi voinko katsoa nko hänelle Java asennettu. Avasin konsolin ja kirjoitin ja< tab >< tab> ja totesin: “On se asennettu”. Hän paljastui pääaineopiskelijaksi IB-lukiosta, eikä hän osaa ohjelmoida.