Kuten kaikki tietävät, yliopisto-opinnoissa itsenäisellä työskentelyllä, johon pieni humanistinne tutustuu nyt.

Ahkeroin suuren tietotekniikan tulevaisuutta käsittelevän esseen kimpussa, sijainti on ainakin toistaiseksi täällä. Teksitä lukiessa saattaa huomata, minkä alan opiskelija todellisuudessa olen. No, saapa nähdä mitä mieltä approntädit (kaikki muuten miehiä) ovat tuostakin tuotoksesta.

Samaan aikaan tutustun aivokirtoon, aivovuotoon ja aivohaaskuun problematiikkaan Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) raporttia lukiessa.Toki voitte pohtia, miksi humanoidi-parkanne lukee 88 sivua hienoa termistöä, joka kuulostaa sieniseltä. Matti-setä menee opintojen takia vierailulle EVAan ensi keskiviikkona. Matin pitää kysyä EVAn sedältä (tai tädiltä) jotain ja kirjoitttaa sen pohjalta henkevä akateeminen essee. Matti ajatteli keskittyä koulutuspolitiikaan ja EVAn näkökulmiin rakkaan kotimaamme koulutusjärjestelmän (ja koulutuspolitiikan) heikkouksista.

• Mitä mieltä EVA on lahjakkaiden koulutuksesta?
• Miten EVA suhtautuu akateemiseen vapauteen?
• Mitä toimenpiteitä EVA ajaa aivovuodon vähentämiseksi ja aivokierron parantamiseksi?
• Mikä olisi EVan vinkki fuksille?

Nyt tutustun taustamateriaaliin, jotta voin ottaa kantaa suoraan esitettyihin vastauksiin.

Aamu alkoi kaikkien rakastamalla tilastotieteellä, jossa tänään käsiteltiin graafista esitystä. Opettaja korosti, ettei turhaa multimediaa saa käyttää Exelissä (tai muissakaan tilastollisissa ohjelmissa). Sain arvon luennoitisijan kiinni vakavasta terminologiavirheestä: Hän totesi että 14 % ja 9 % erotus on 5 prosenttia, vaikkain hän tarkoitti varmasti 5 prosenttiyksikköä. Toki minulla olikin tämän seurauksena hyvinkin hauskaa, mutta en opettajaa korjannut.

Huomauttaisin, että ennen luennon alkua muutama ihminen puhui induktiosta. Pieni humanistinne sukkuloi paikalle ja kurkkasi heidän vihkomuistiinpanojaan; he pohtivat miten murtolukujen laskutoimituksia tehtiinkään. On Suomen Pisa™-menestyminen on loistavaa, mutta silti yliopistossa pohditaan murtolukujen laskutoimituksia. No, ei hätää: tekniikan ja innovaatioiden kotimaana me selviämme ilman mitään matemaattista pohjaa.

Tauolla kävin lukemassa sähköpostini ja kuulin tietoja liittyen instituutiovierailuihin (pakollinen osa opintoja) – luento ei ole hyväksyttävä poissaolosyy näiltä vierailuilta. Kuitenkin on mahdollista, että pystyn vaihtamaan ryhmääni kerran toiseen, jotten menetä ihanaa tietojenkäsittelyn johdantoluentoa.

Ja seuraavaksi jatkuikin luento valtio-opin parissa. Tällä kertaa keskustelimme (tai oikeastaan kuuntelimme saarnaa) siitä, miten puoluejätjestelmät rakentuvat. Luennoitsijamme kiinnitti minusta erityistä huomioa puoluetukien problematiikkaan demokratian kannalta. Selväähän on, että eduskuntapaikkojen mukaan jaettava tuki vahivistaa vahvia ja vähentää heikkoja. Tähän lisäksi voisi kommentoida, että eduskunnan opetusmateriaalissa mainostetaan röyhkeästi nykyisiä puolueita verrattuna niihin muihin puolueisiin, jotka ovat puoluerekisterissä.

Tänään aamulla heräsin liian myöhään ja meni sitten luennolla ehtiminen juoksuksi. Saavuin luentosaliin kello 10.13 ja hotaasti aivot alkoivat raksuttaa: luentohan alkoikin vasta kahden tunnin päästä. No, ei voi mitään.

Etsin tieni tietokoneelle ja aloin purkamaan ensimmäisen massapostituksen satoa. Toki valtiotieteilijöiden pitäisi olla viisaita, mutta sähköpostillemme sattui poliittista propagandaa – joka luonnollisesti käynnisti keskustelun siitä, mitä listalle saa lähettää. Onneksi viestien määrä tässä keskustelussa pysyi alle kymmenen. Kuitenkin saatiin ulos virallinen linja, jonka mukaan listalle saa laittaa melkein mitä vaan.

No, etsiydyin luentosaliin kello 12.15 kuuntelemaan toimeenpano- ja lainsäädäntövallan alkeita. Pohdimme konsensus- ja enemmistöjärjestelmien eroja, kun kohtasin ensimmöiset merkit matematiikasta: Lijphart-niminen tutkija oli saanut aikaiseksi jonkin sortin muuttujakikkailulla lukusuoran, johon valtiot voitiin sijoittaa niiden konsensushakuisuuden nojalla. Melkein tekee mieli lukea tämän sedän (tai tädin!) tuotantoa tarkemmin myöhemmin.

Jatkoimme luentoa eteenpäin, ja kappas: ensimmäinen matematiikan kaava! On empiirisesti havaittu, että yleensä parlamentin koko on kuutiojuuri väkiluvusta. Ennenkuin kaivatte rakkaat toverit laskimenne esille, pieni humanistinne teki sen jo luennolla. 5,2 miljoonan kuutiojuuri on noin 171.

Eniten minua luonnollisesti naurattaa, että yliopistoelämäni ensimmäinen matemaattinen kaava tulee valtiotieteilystä, eikä esimerkiksi tilastosta, jota olen jo lukenut 6 tuntia.

Illalla jatkoin työskentelyä opintojen parissa, sekoilin epämääräisesti sinne tänne ja jopa KELAn tädeille toimitin lahjakkaan tuotoksen – toivottavasti he arvostavat sitä äärettömästi.