Olen kuin lapsi karkkikaupassa, kuolaan jokaisen mahdollisen karkin perässä…

Juuri tuli sähköpostitse (jeps, valtiotieteellisessä tiedekunnassa kaikki liikkuu bittenä) tietoa mahdollisuudesta opiskella tulevaisuuden tutkimusta. Toisaalta naistutkimukset metodologia voisi olla kiinnostavaa ja kuka voisi elää ilman tieteen tutkimuksen sivuainetta? Ja toki haluaisin myös kovempia tieteitä harjoittaa, hakata päätäni näyttöruutiin ja ihmetellä tilastollisen valehtelun tarunhohtoiseen maailmaan.

Ja pitäisi saada tuosta kaikesta mömmöstä mielekäs kokonaisuus, jonka pohjalta joku voisi palkata myöhemmin töihinkin. Älkää nyt järkkyttykö, mutta humanistinkin täytyy saada ruokaa isona. Ja ennenkaikkea, täytyisi päästä kurssit läpi – tätä en pidä mitenkään triviaalina. Totta puhuen, ensimmäinen valtio-opin tentti joka on kuukauden päästä jännittää aika paljon. Toki tentin saa uusia, mutta pienellä humanistillanne on ongelma; hänen pitäisi näyttää että kyllä viksukin osaa kirjoittaa järkevää tekstiä yhteiskunnallisesta kontekstista.

Miten tämän olotilan voisi sitoa karkkikauppaan? Kuvittele itsesi hyvin pienenä karkkikauppaan. Kiva karkkikaupan setä tarjoaa mitä moninaisimpia karkkeja, mutta sinun pitää näyttää vanhemmillesi olevasi sivistynyt lapsukainen. Ostat siis vain purukumia, vaikka mielesi tekee vaahtokarkkeja, lakritsaa ja tikkukaramellejä. Analogia ei ole ilmeinen, mutta on löydettävissä.

Perjantaina Helsiingissä vietettiin autotonta päivää, eli toiveena oli että jokainen pieni helsinkiläinen jättäisi autonsa kotiin ja kokeilisi kulkea julkisilla. Toki päivän onnistuminen on epäoleellista, mutta ajatuksena hyvinkin veikeä.

Tarkkaavainen lukija on voinut huomata, että tekstin alussa on hyvin epämääräinen johdantojakso yrittää epätoivoisesti liittää otsikon ja tämän tekstin toisiinsa. No, ei anneta tälläisten pienten juttujen haitata.

Yllättävää ja odottamatonta kyllä (tiestiko, että sana yllättävää esiintyy 1,3 kertaa useammin luonnontieteissä verrattuna humanistisiin aiheisiin – sanalle odottamaton vastaava luku oli 2,2) en ajattele ehdottaa päivää, jolloin kaikki ihmiset jättäisivät käyttämättä sähköpostia. Tämä olisi silkkaa hulluutta, koska sähköpostitse liikkuu usein kriittistä tietoa.

Mutta voi, voi – on humanoidilapsen elämä julmaa: viikonlopun aikana olen saanut yhden (1) sähköpostiviestin. Olo on hyvin hämärä – onko minut poistettu huomaamattani sähköpostilistoilta? Vaikkei näin olisi käynytkään, on orpo olo – olenko unohtanut jotain hyvin merkittävää jossa kaikki muut sähköpostin lähettäjät ovat. No, täytyy kärsiä vielä hetki. Pian alkaa ensi viikko ja ah-voih maililistat tulevat varmasti pursuamaan ilmoituksia mitä erinäisimmistä asioista.

Tänään aamulla heräsin virkeänä aamu-aikaisella oppiakseni innokkaasti tilastotiedettä. Tilastotieteen luennolla nähtiin huomattava parannus, ensimmäiset kaavat tulivat mukaan kuvioihin. Toki niitä alustettiin niin, ettei pienet humanistit (kuten minä) pelästyisi niitä liikaa. Ensimmäinen asia, jonka opettaja otti esille oli eriskummallisen x_i:n merkitys (tässä blogissa ei ole sisäänrakennettua TEXin tukea, joten joudut selviämään itse). Tämän jälkeen puhuimme x_{(i)}:n merkityksestä, joka oli jopa minulle (!) uutta – suluissa oleva indeksointi on järjestetty suuruusjärjestykseen.

Valitettavasti pakenin luennolta ennen todellista lystiä, nimittäin myös keskihajonnan kaava oli esillä. Kuvitelkaas vaan, kun siinä on neliöjuuria ja jakolaskua samassa laskutoimituksessa! Tokikaan pienten humanistien ei vielä ole tarkoitus osata laskea niitä, koska laskennan suorittaa laskin, mutta onhan meillä jo seuraavassa harjoitustehtäväerässä laskujakin. Onneksi tilastotieteen humanistius lienee ohi, vihdoinkin!

No, syyhyn miksi joudun poistumaan luennolta etuajassa. Tänään oli Suomen poliittinen järjestelmä-kurssiin liittyvä instituutiovierailu. Se siis yrittää sanoa, että käymme juomassa kahvia tai teetä ja syömään pullaa. No, ei anneta liian ruusuista kuvaa – tarkoituksemme on tutustua poliittisen järjestelmän peruspilareihin, ja jokaisesta vierailusta tulee tehdä raportti omien kysymyksien pohjalta.

Yhdeksältä kokoonnuimme kokoushuoneeseen, jossa ryhmän vetäjä analysoi jokaisen kysymystä. Oma kysymykseni tuli koskemaan koulutuspolitiikkaa ja sen tulevaisuuden kuvia. Pohdittuamme tarpeeksi hyppäsimme raitiovaunuun ja ajeskelimme sillä Elinkeinoelämän valtuuskuntaan, tuttavallisemmin EVAan. Siellä kuuntelimme historiallista katsausta ja meille esitelmöitiin tasaveron hyvistä puolista. Kysymyksiä esittelimme esimerkiksi EVAn suhteista sen taustavaikuttajiin, tasa-arvokäsitteistä ja naisjohtajuudesta – uskaltauduin minäkin esittämään oman kysymykseni, johon vastaus oli: “En mä niin tätä koulutusjärjestelmää tunne.” No, raporttini sisältö tulee varmaan perustumaan kirjallisuusviitteisiin suurimmaksi osaksi. Onneksi EVAn kirjastolla sai käydä ryöstöretkellä ja napata mukaansa muutamia julkaisuja heiltä.

Nyt istun Kumpulassa taas vaihteeksi ja valmistaudun tietojenkäsittelyn johdannon opintopiirin tapaamiseen. Juuri pääsin luennolta kuuntelemasta ydinteknologioista ja tulostin omat tuotokseni yhteiseen arviointiin hyödyksi. Ryhmän tapaamisen jälkeen siirrynkin laskuharjoitusryhmään tekemään jotain. Ja kaiken tämän jälkeen kotiin ja sänkyyn.