Kuten useimmat opiskelijat, teen tosi epämääräisiä asioita työkseni. Eksyin opettamaan SPSS-ohjelmistoa valtiotieteelliseen tiedekuntaan jo toistamiseen. Kurssin sisältöä sen enempää moittimatta (niissä olisi kyllä varsin runsaasti pohdittavaa) kerron tämän illan luennoista.

Eräs opiskelija nimittäin kysyi miten korrelaation p-arvo lasketaan. SPSS-ohjelma laskee sen, mutta ei tietenkään esitä laskukaavaa suoraan. Mietin hetken aikaa; muistelen että kaava on olemassa ja se liittyy jotenkin T- tai normaalijakaumiin. Mutta kaava ei vain palautunut mieleeni; lupasin toki kaivaa sen esille muttei se kuulema ollut tarpeellista.

Kuitenkin kotona tämä asia häiritsi mieltäni, mitenkäs tämä pitikään tehdä. Kaivoin hyllystäni Snedecorin ja Cochranin (1980) teoksen Statistical methods voidakseni virkistää muistiani. Ja toki se virkisti: korrelaation nollahypoteesina on ettei korrelaatiota olisi. Tietyllä luotettavuudella tästä hypoteesista voidaan siis luopua (p-arvo) tietyllä todennäköisyydellä. Tämä taas saadaan t-jakaumalla tyypillisesti vapausastein . Itse t-arvo taas on . Tulipahan selvennettyä tätäkin ainakin itselleen.

Etsinnässäni satuin myös katsahtamaan Metsämuurosen (2006) teosta Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Puuttumatta termin ihmistieteet pahuuteen, havaitsin että teos on minulle varsin relevantti ja merkittävä jos ei muuten niin viiteaineistona: teenhänkevään aikana niin laadullisen kuin määrällisen tutkimusmenetelmän harjoitustyön.

This entry was posted on Tuesday, January 29th, 2008 at 11:36 pm and is filed under Opiskelijaelämää, Opiskelua, Työelämä. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.