Laadulliset menetelmät
Tieteissä normaalisi on jako kahteen ehkä liiankin eriävään alaan: kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen tutkimukseen. Oikeastaan tämä jako ei ole erityisen hyvä, koska usen yhtenäinen lähestyminen on parempi kuin kumpikaan metodi yksin.
Aloitan yhteiskuntatieteissä myös jang-puolisen opiskelun tutustuen haastattelumenetelmiin ja niiden soveltamiseen tutkimuksessa. Vaihtoehtoina olisi ollut kriittinen tutkimus ja historiallinen tutkimus; vaikkakin kriittinen tutkimus tarjoaisi kiinnostavan aihepiirin – se ei sovi lukujärjestykseen. Joten, haastattelumenetelmät auttakoot minua eteenpäin laadullisen aineiston anayysin opettelussa.
Kurssi on poikkeuksellisen käytännönläheinen: tutkimme puolustusvoimien maineen ja strategian välisiä yhteenliittymiä, tutkimusongelmassa erityisesti esitetty kuinka strategia vaikuttaa maineeseen. Muutama opiskelija, minä mukaanlukien pohdiskeli pitäisikö suunnan olla toisesta suunnasta: maine vaikuttaa startegian ymmärtämiseen ja siihen mitä rivien välistä luetaan. Mutta mikä tekee aiheesta niin poikkeuksellisen käytännönläheisen? Meidät on “myyty” haastattelijoiksi Tampereen yliopiston, Helsingin yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimushankkeeseen. Jokainen meistä päätyy haastattelee yhtä kansanedustajaa puolistukturoidulla menetelmällä ja literoi aineiston käytettäväksi tutkimuksessa. Lisäksi teemme kaikkien keräämästä aineistosta tutkimuksen.
Oikeastaan, suurimmat ongelmani tällä hetkellä liittyvät tutkimuksessa käytettyihin metodeihin: haastattelu on jossain puolistukturoidun ja strukturoidun haastattelun välillä. Itseäni kiinnostaisi enemmän teemahaastattelu, mutta perusteet valinnalle on kuitenkin olemassa. Näet Mykkänen esittää artikkelissaan Eliittihaastattelu ettei eliitinjäsenet, joihin myös kansanedustajat kuuluu, normaalisti suostu esimerkiksi teemahaastatteluun. Pakko kai luottaa kokeneempaan tutkijaan.
Seuraavaksi pitääkin miettiä mitä itse saa puolustusvoimien strategiaa koskettelevasta aineistosta irti.