Pitkäaikaisemmat lukijat saattavat muistaa viime keväisen kamppailuni poliittisen filosofian suhteen. Silloin ajattelin iloisesti ettei kyseiseen alaan tarvitsisi enempää tutustua. Mutta, joudun tutustumaan ensi vuoden ensimmäisessä periodissa vallan käsitteeseen – jota luonnollisesti lähestytään poliittisen filosofian kautta. Hobbes, Habermann ja muut tuttavat palaavat takaisin elämääni.

Ikävintä tässä on se, että yksi kurssi jota en oikein ole osannut tulee tietenkin näkymään heikkoina pohjatietoina joka taas tarkoittaa enemmän työtä jos haluaisi menestyä. Oikeastaan, tämä on varsin oletettavaa – perusopinnot kannattaa aina ottaa tosissaan. Mutta, tehty mikä tehty; kaikki oppisisältö ei aina voikkaan kiinnostaa.

Muuten, kerrottakoon metodologia-kurssin jälkimainingit. Kurssi meni läpi toiseksi parhaalla arvosanalla. Tämä herättää aina pohdintaa – miksi arvosana oli juuri tälläinen? Tämä on aina vähintään hämännyt minua; miten arvosanat jaetaan täällä.

Muistan erään lukion historiankokeen esseevastaukseni (kolme sivua) jossa olin yhdessä virkkeessä kerännyt puolet tehtävänannon pistemäärästä. Tämä oli koomista, koska samaan aikaan en yhden sivun höpötykselläni teknologisesta kehityksestä liikenteen alalla saanut pistettäkään. Uskallan sanoa, että arvosanani kärsi luultavasti marxismiin liittyvän kysymyksen kohdalla eniten, mutta pitänee käydä katsomassa tiedekunnan ilmoitustaululta tehtäväkohtainen pistesaalis ja pohtia sitten enemmän.

This entry was posted on Sunday, October 21st, 2007 at 11:19 am and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.