Juuri tulin poliittisen ajattelun perusteiden uusintatentistä. Tällä kertaa olin jopa tutustunut tenttikirjallisuutaan ja tiesin likimäärin jokaisen koepaperilla olleen henkilön periaatteet.

Ensimmäiseksi vastasin kysymykseen siitä, mitä on poliittinen ideologia, erityisesti tarkastellen sitä Marxin ja Mannheimin näkökulmista. Onneksi olin aikaisempia tenttejä tarkastellut ja huomannut niissä saman kysymyksen, eli tuotin vastausta yhteensä kolme sivua. Olisi se paremminkin voinut mennä tosin…

Seuraavaksi tuli vastaan Locke ja Hobbes ja heidän sopimusteoriansa. Tarkastelin ensiksi luonnon tilaa, sitten vertailin sopimuksen luonnetta ja johtajan asemaa. Olisi sekin voinut mennä paremmin.

Viimeiseksi tuli eteen hankala valinta; kertoako Montesquien politiikan teoriasta vaiko Hegelin vaikutuksesta Marxin teoriaan ja ajatuksiin. Hegelistä muistan sen verran, että hänellä oli vähintäänkin sieninen teoria hengestä; niin sieninen ettei sitä voi ymmärtää tälläinen tyhmä fuksi.

Siispä, päädyin kertomaan vallan kolmijako-opista. Tentin, ja ehkä elämäni huonoin vastaus. Nimittäin, tentin jälkeen minulle paljastui että Montesqui on paljon muutakin kuin vallan hajoittaminen; hänellä oli myös teorioita hengestä ja laeista.

Jos olen jotain oppinut, niin sen ettei poliittisen filosofian opiskelu sovi minulle. Liian ideologista ehkäpä? Olkoon tentaattori minulle armollinen ja tulkoon kurssi läpäistyksi.

This entry was posted on Friday, May 25th, 2007 at 8:32 am and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.