Tilastotaiteen kurssi

Tilastotieteen peruskurssin jälkeen opiskelijan elämä jatkuu luonnollisesti tilastotieteen jatkokurssille. Kurssille, joka saattaisi opettaa jotain uutta tilastotieteestä. Avata silmät ja saada vaihtamaan pääainetta. Tai sitten pettää kaikki odotukset.

No, tentti oli siis tänään. Peruskurssilta tuttujen lineaarisen regression, todennäköisyyslaskennan ja khii-testin lisäksi kysyttiin mielipidettä luottamusvälistä ja arvioitiin sairaalan odotusaikoja. Mihin jäi varianssianalyysi, joka vaikutti niin mielenkiintoisalta? Entäs Kendalin tau tai Cramarin vee?

Kurssita tuli varsinainen flobbi; jotenkin tuntuu että osaan tilastotiedettä nyt vähemmän kuin kurssin alussa. Varsin hyvä saavutus kymmenen opintopisteen kurssilta. Ehkä minua turhautti Mellinin oppikirja (joka on harvinaisen epäselvä) tai sitten koko kurssin verkkosivusto (joka sekin on epäselvä). Ehkä vähän harmitti, että kaikki kiinnostava ohitettiin nopeasti, mutta tylsät jutut saivat liikaa aikaa.

Tentti oli varsin helppo; lukuunottamatta luottamusvälitehtävää se meni varsin hyvin. Luottamusväleissä takerteli annettu viitekehys. Eihän sitä voi aina ymmärtää että miten binomijakaumaa tulisi soveltaa kyseisessä tehtävässä, joten siitä tuli varsin mielenkiintoista – vaikka luottamusvälin idean ymmärränkin.

Mutta, matemaattiseen tapaan vastauksista löytyy muutama pieni virhe, eli eipä siitä viitosta uskalla odotella. Ehkäpä nelonen tai jopa kolmonen. Mutta, seuraavat haasteet ovat jo edessä: poliittisen ajattelun perusteiden uusintaottelu on edessä.

Leave a Reply