Kehitys kehittyy
Luin tenttikirjaa (Heywood et al.: Developments in West European politics 2, Palgrave, 2002) ja huomioni kiinnittyi seuraavaam huomioon:
The European Union is integrating, but it is unclear what that means. It is progressing, but it is unclear towards what. And it is develpoing, but it is unclear how. What is clear that Western Europe faces a number of challemges fot the future.
Tämä kiintoisa lainaus kuitenkin kertoo, että politiikan tutkimus joutuu nostamaan kädet avuttomina ilmaan: emme osaa selittää mitä on tapahtumassa. Toki Erik Jonesin kappaleessa hahmoitellaan tapahtunutta muutosta neljän sektorin alalla:
- Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
- Yhteinen sisäpolitiikka
- Yhteinen talouspolitiikka
- Institutionaaliset muutokset
Noin tiivistyneesti voisi todeta, että Jones havaitsee integraatiota on tapahtunut kaikilla neljällä alueella. Yhteinen turvallisuus- ja ulkopolitiikka on luonnollisesti kuuma peruna.
Jones argumentoi, että nopean toiminnan joukkojen perustaminen osoittaa, että kehitys on myönteiseen suuntaan – sehän vastaa vähän niinkuin omaa armeijaa. Toisaalta Jones nostaa esille myös NATOn, huomioiden että sen velvoitteet eivät sido kaikkia Euroopan kansoja, eli olemme vielä hiukan hajalla. Nostin esille tämän asian, koska oman väkivaltakoneiston syntyminen on hyvin merkittävä asia: valtion eräs määritelmä on väkivallankäytön legitimiteetin syntyminen tietylle alueelle.
Kuitenkin, samaan aikaan kun Eurooppa unionin tasolla integroituu, niin nationalismi nousee esille. Jos tutkimme viimeisiä vaaleja Suomessa, voittajia olivat kokoomus ja perussuomalaiset. Perussuomalaiset taas on tunnetusti hyvin Eurooppa-vastainen puolue. Oirehtiiko kansa integraation takia? Huomioitavaa on, että samanlaista kehitystä on tapahtunut myös muilla areenoilla – mukaanlukien Eurooppa-parlamentin.
Toinen kiinnostava asia on mielestäni Yhdistyneiden kuningaskuntien tilanne. Tämä nousee kiintoisaksi, koska olen juurikin pitänyt esitelmän aiheesta. Keskityin esityksessä Irlannin ja Pohjois-Irlannin tilanteeseen, mutta samalla sivuutin Skotlantiakin. Skotlantihan on miettynyt eroavansa Yhdistyneistä kuningaskunnista ja perustavansa oman valtion.
Irlannissa taas on kaksi uskonnollista ryhmää, katolliset ja protestantit, jotka eivät oikein tykkää toisistaan. Oikeastaan, jakautuminen uskonnonryhmiin on seurausta 1600-luvulla tehdyistä virheistä maan integraatiossa silloisiin Yhdistyneisiin kuningaskuntiin, eli varsinaisesta uskonnon kysymyksestä ei ole kyse. Kuitenkin, katolliset haluaisivat Irlannin kokonaan omistukseensa ja protestantit taas haluaisivat sen kuuluvaksi Britaniaan. Seurasi väkivaltaisuuksia.
1998 väkivaltaisuudet vähenivät syntyneen Belfastin sopimuksen takia. Sopimus on kiintoisa, koska se antaa Pohjois-Irlannille option liittyä Irlantiin ja erota Britaniasta, jos väestö näin kansanäänestyksellä haluaa. Samoin Pohois-Irlannille myönnettiin osittainen itsehallinto, jonka menestyminen tosin on ollut epävakaista – siellä on juuri olut vaalit ja toivottavasti uusi hallitus onnistuu vaikeassa tehtävässään.
Toisaalta Euroopan unionin kehitys tarjoaa myös mielenkiintoisia mahdollisuuksia: suoritan tietokantojen perusteiden harjoitustyötä kahden ulkomaalaisopiskelijan kanssa puhuen “loistavaa” englantiani. Samoin minulle tarjoutuu mahdolllisuus itse lähteä vaihtoon jonnekin ja jos hyvin käy Euroopan unioni maksaa kaiken; optio jota kannattaa miettiä.