Lukija on varmasti huomannut, että olen pohtinut teorioiden luonnetta aikaisemmin. Minua häiritsi, kuinka omassa tieteessäni, tai ainakin sen oppikirjoissa, teoriat tuntuvat aina olevan epäteoreettisia, eli niillä harvoin pystytään selittämään mitään — mutta keskitytään käsien heiluttamisen jaloon taitoon. Olen pohtinut ja miettinyt sitä, mikä on pielessä, mutta en ole keksinyt mitään kunnollista selitystä.

Kuitenkin, pienet asiatkin auttavat omien käsitteiden muutoksia. Kävin tuttavani, Elina Ollilan, väitöstilaisuudessa kuuntelemassa miten innovatiivisia mobiilipelejä voisi tehdä. Elina joutui kahden vastaväittelijän, professori Frans Mäyrän sekä tohtori Tony Mannisen., puristukseen. Ensiksi puhuttiin työn laajuudesta ja näkökulmasta, mikä tuntui minusta vähän oudolta, mutta ehkä se on tieteen tekemistä-

Kuitenkin seuraavaksi päädyttiin puhumaan teorioista. Sivuhuomautuksena voisi tässä kohtaa mainita, että Elinan työ on käytännöllistä tiedettä (practical science), mikä on syytä pitää mielessä, koska palaamme tähän seikkaan myöhemmin. Teorioissa näet ongelmana oli, kuten itselläni kaikissa valtiotieteelliselle tekemissäni töissä, teoreettisen kehikon heikkous. Mutta mitä tämä abstrakti teoreettinen kehikko sitten tarkoittaa todellisuudessa? Professori Mäyrä puhui teoriasta ennakko-oletuksien auki kirjoittamisena. Eli omien taustojensa selvittämisenä.

Tämä pieni ajatus, en edes muista kuinka koherantisti se esitettiin, sai minut naurahtamaan. Olen opiskellut valtiotiedettä jo kolme vuotta, mutta silti olen pitäytynyt luonnontieteellisessä määritelmässä teoriasta selittävänä asiana, eli teorialla pyritään selittämään jotain. Kuitenkin, jos teorioilla tarkoitetaankin ennakko-oletuksien esittämistä ja niiden tiettyä perustelua, niin teorian luonne on hyvin erilainen kuin olen ymmärtänyt. Todellisuudessa teoriat ovat jotain tältä väliltä, koska onhan määritelmilläkin selitysvoimaa — esimerkiksi jos puhun Habermanssilaisesta teoriasta keskustelutilasta, niin luultavasti haluan selittää tämän käsitteen, teorian, kautta jotain.

Teoria voidaan siis nähdä jonkun käsityksenä, epätieteellisemmin mielipiteenä, jostain asiasta. Elinan tapauksessa voitiin puhua teoriasta peleistä, eli määritelmästä sille, mikä on peli. Professori Mäyrä myös huomautti, että käytännöllisessä tutkimuksessa usein sivuutetaan teoreettinen keskustelu, tai ainakin sitä käydään vähemmän kuin olisi tarpeen. Varsin tuttu ongelma myös minulle, mutta kuten Mäyrä huomauttikin: tulevat väittelijäsukupolvet voisivat, mahdollisesti, oppia teorian ja käytännön vuoropuhelusta jotain. Eli, varmaan hänkin on törmännyt useaan tapaukseen, joissa vuoropuhelu on ollut heikompaa. Pitää miettiä tätä jokaisessa työssä, jonka tekee tästä lähtien.

Tässä tekstissä paneuduttiin teoriaan teoriasta, eli kysymykseen siitä, mikä on teoria. Päädyttiin, että epäluonnontieteellisissä aineissa teoriat ovat epämääräisempiä kuin mihin luonnontieteilijä on tottunut. Käsitemääritykset voidaan nähdä teorioina ja teorioiden kanssa voikin keskustella. Kyseenalaistaa määritelmää ja tulkita tuloksia näiden teorioiden kautta. Toisaalta, ehkä analogia luonnonteiteelliseen tekstiin selkeyttäisi ajatusta minulle: ensiksi esitetään relevantit teoriat, tämän jälkeen tehdään mittaukset ja tarkastellaan mittauksia teorian valossa (tai teoriaa mittauksen valossa). Muistetaan seuraavissa tieteellisissä töissä.

Lopuksi tekijä haluaisi onnitella ja kiittää Elina Ollilaa ja hänen tukijoukkojaan hienosta saavutuksesta!

This entry was posted on Thursday, March 19th, 2009 at 3:17 pm and is filed under Aiheen sivusta, Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.