Kävin eilen viime viikolla tiedekuntatentissä esittelemässä taitojani hallinnon tutkimuksen alalta. Kuten lukija varmaan tietääkin, en ole koskaan nauttinut kirjojen lukemisesta — eli tiedekuntatentit ovat hyvin vastenmielisiä. Mutta, johtuen laitoksestamme (ehkä jopa koko tiedekunnasta), opintojen eteneminen vaatii tiedekuntatenttejä, kurssimuotoista opetusta kun on varsin vähän. Ovathan ne varsin kustannustehokkaita, salissa neljän tunnin aikana arvioitiin yksilöiden osaamista noin tuhannen opintopisteen edestä.

Noh, ehkä tämä on vain minun ongelma. En ole hyvä valtsikkalainen kun en opi oppikirjaa lukemalla. Mutta, minulla on takataskussa jo hyvä metafora aiheesta, jolla selvennän ajatteluani: oksentaminen. Tiedekuntatentti on kuin humala. Ensiksi pitää ympätä itseään paljon tietoa. Nautiskella vähän sitä sun tätä, ehkä jotain kolmattakin. Sitten kun olo on tarpeeksi sekava niin heräätkin lauantaina tenttisalista. Huomaat että edessäsi on kysymysliuska ja sitten oksennatkin vastauksia siitä mitä kirjassa sanottiin. Nimenomaan oksennat, koska kysymykset ovat oikeastaan kysymyksiä tenttikirjan sisällöstä, kuin kappaleita. Ja kuten aina rankan humalan jälkeen, koet tiedekuntatentin jälkeen morkkista siitä mitä kaikkea tuli kirjoitettua.

Noh, seuraavaksi onkin edessä uusi tiedekuntatentti uudesta aiheesta. Kerron siitä ja yliopiston kirjastosta ehkä kuun loppupuolella.

This entry was posted on Friday, February 20th, 2009 at 1:35 am and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.