Pienen angiina-kuumeilun jälkeen palailen hitaasti mutta varmasti terveiden ihmisten kirjaan. Terveydenhoidossa minulle kirjoitettiin sairaslomaa vielä muutamalle päivälle siltä varalta että tarvitsisin.

Lapun saatuani mietin onko minulla oikeasti varaa sellaiseen lomaan: eräs läsnäolopakollinen kurssikin sattuisi siihen ja poissaoloni sillä kurssilla olivat jo täyttyneet. Muutenkin tuntuisi tyhmältä olla poissa luennoilta kun ne ovat vaan kaksituntisia uurastuksia kerrallaan — ei siis mitään kovinkaan rankkaa.

Eli, sairasloman sijasta istun nytkin yliopistolla odottamassa luennon alkua. Huvittavaa kuinka erilainen käytös minulla on töissä ja opiskelussa. Nimittäin, jos kyseessä olisi pelkästän työpaikan poissaolo olisin varmasti poissa määrätyt päivät; lukisin kotoa sähköpostit ja tekisin muita kevyitä asioita kyllä mutten varmaan vaivautuisi fyysisesti paikalle. Yliopistolla ei ole mahdollisuutta; ainoa työ mitä teen on ilmestyä fyysisesti paikalle ja pysyä hereillä en sitä jätä tekemättä.

Toisaalta kyse on myös tietyistä normeista. Työelämässä on hyväksyttävää sairastua ja olla poissa — poissaoloilmoitukseeni kuittaukseksi tuli vain kehoituksia parantua pian ja muistaa levätä. Aikataulut pettää käsiin, mutta ei sille voi mitään; kurotaan kiinni niin nopeasti kun saadaa.

Sen sijaan opiskelijamaailmassa minua painaa tietynlainen normi olla läsnä vaikkei se kunto ihan loistava olisikaan; luennot kun on sitä opetusta eikä sieltä poissaoloa suvaita. Toisaalta taas ei ole omaa “pomoa” jolle voisi ilmoittaa sairaudestaan: on joukko luennoitsijoita joiden mieliä ei tahdo pahoittaa.

Ehkä ajatusmaailmani on rikki, kuten tavallista. Kuitenkin väitän ettei opiskelijoilla ole sellaista yleellisyyttä kuin sairausloma — mitä mieltä te olette?

This entry was posted on Tuesday, November 18th, 2008 at 5:07 pm and is filed under Opiskelijaelämää. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.