Tänään juhlistettiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlia myös meidän rivijäsenten keskuudessa: ylioppilaskunta kaikessa suopeudessaan kustansi kaikille UniCafessa lounastaneille kupin kahvia sekä omenapiirakan palan.

Huomasin kuitenkin erään melko yllättävän seikan: kahvi ja omenapiirrakka tarjoiltiin paperisilta astioilta vaikka uskoisin että UniCafella olisi posliiniastiastoakin tälläisiin tarpeisiin. Ottaen huomioon että eräs ylioppilaskunnan toimintaa ohjaava arvo ympäristövastuu; vaikkakin selostuksessa puhutaan päästövähennyksistä itse kokisin myös jätteen vähentämisen tavoitteelliseksi asiaksi.

Mutta, sitten enemmän normaaleihin asioihin – eli siihen kuinka pieni maailma onkaan. Tapasin lounaallani opiskelijakolleegan humanistisesta tiedekunnasta — jonka kanssa olimme käyneet ala-asteella yhdessä silloin kun olimme pieniä, vieläpä samalla luokalla. Hän oli suuri tokaluokkalainen ja itse olin ensimmäisellä luokalla opiskelemassa lukemaan; meillä siis oli yhdistettyjä luokkarakenteita käytössä pienimmille opiskelijoille. Hän muisteli ruokalassa lyhyesti kuinka oli käynyt syntymäpäivilläni kun täytin kahdeksan, itse en toki muista mitään.

This entry was posted on Wednesday, November 26th, 2008 at 11:03 pm and is filed under Opiskelijaelämää. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.