100.
Aika juhlistaa blogin sadannetta postausta joka täyttyy tämän postauksen myötä. Sadan postauksen rajapyykki on hyvä kohta miettiä historiaa, koska ei ole vielä liian aikaista mutta toisaalta ei ole liian myöhäistäkään niin että kaikki muistikuvat olisivat hukassa.
Blgin perustaminen liittyy irkki-keskustelu on vielä tallessa, mutta lopulliseen nimeen muodostanutta keskustelua en ole tallentanut. Muistelisin, että siihenkin liittyi irkki, jossa minua useasti kutsuttiin humanoidiksi eikä humanistiksi. Ehkä hämärin aihepiiri jota olen käsitellyt on suhteeni lähitieteisiin. Tosin, olen saanut vähän ulkopuolista asiantuntija-apua tämän kanssa: kiitos kaikille kiintoisista keskusteluista ihmissuhteista ja niiden kiemuroista.
Jos pyrkii erittelemään teemoja, joita olen käsitellyt – syksyllä puhuin paljon poikkitieteellisyydesä ja sen hyödyistä opiskelussa, mutta keväällä olen mielestäni käsitellyt hitusen enemmän kysymyksiä tieteestä ja työelämästä yleensä. Kevään painotus on yllättävä, mutta sopii yhteen opiskelemieni kurssien kanssa. Niin, ne kurssit: toivottavasti blogin alkuperäinen tarkoitus – opiskelu valtiotieteellisessä tiedekunnassa – ei ole täysin hämärtynyt, vaan tarkkaamatonkin lukija on ymmärtänyt mitä politiikantutkija opiskelee. Jos keksit, kerrothan minullekin…
Kesä alkaa todella lähestyä, ja yliopistokin siirtyy vähitellen lomille. Oikeastaan, tämän fuksin vuosi ei ole vielä lopussa: vielä muutama tentti ja monta blogipostausta jäljellä. Niiden parissa työskentelyä vielä ahkerat kolme viikkoa, sitten koittaa vapaus ja saa lukea sitä mikä on oikeastikin kiinnostavaa. Kirjakasassa on tutkimusta, tieteen filosofiaa ja opettamista. Saa nähdä kuinka paljon kesällä saa kasaa purettua.
Muuten, muutama ajatus blogista opiskeluvälineenä: vaikkei tätä kukaan lisäkseni lukisikaan niin pystyn tänne kirjaamaan eräitä havaintoja joita minulle tulee esimerkiksi tenttikirjaa lukiessa. Jos hyvä tuuri käy, en onnistu tuhoamaan niitä juuri ennen julkaisua – kuten eräälle eurooppalaisuutta käsittelevälle tekstille kävi.
Idea on siis sama kuin luentopäiväkirjoissa; kirjataan omia mietteitä ja ajatuksia ylös. Koska blogi on kirjallinen muoto, tehostanee tämä ajatusprosessia ainakin minulla vähän. Yleensä epämääräisten mielikuvien muokkaaminen epämääräisesti epämääräiselle kirjalliselle esitysasulle ei auta, mutta silti jotain työtä siinä on tehty ja yleensä siitä on apua sisäistämisessä.