Jo muinaiset kreikkalaiset pohtivat minkälaisia ovat hyvät ihmiset ja kannattaako ihmisen olla oikeamielinen – kuten he asian ilmaisivat. Masentavaa kyllä, tämä kysymys – kuten myös pohdinta parhaasta valtiomuodosta – jatkuu edelleen. Otin ensi askeleeni filosofian ihmeelliseen maailmaan lukemalla Platonin Valtion osana Poliittisen ajattelun perusteiden kurssia.

Seuraavana askeleena olisi tehdä noin kahdeksan sivun essee aiheesta. Mallina on kaikille tuttu “erittele ja tulkitse”, jonka pohjalta mietin seuraavaa sisällysluettelorunkoa:

• Johdanto
• Valtiotyypit
• Ihmistyypit
• Ihannevaltio
• Yhteiskuntaluokat
• Filosofi-kuninkaat
• Sotilaat
• Asuisinko itse Valtiossa?
• Taide
• Oikeamielisyys

Lisäksi mietin kahta erillistä harmaalle painettua ajatustenvirran omaista osuutta; toinen käsittelee tasa-arvoa ja toinen sotaa. On oikeasti kiintoisaa huomata, että esimerkiksi tasa-arvoa koskevat kysymykset ovat olleet melko samankaltaisia; Platon käyttää tasa-arvon määritelmänä minun ajatusmaailmaan sopivaa samat oikeudet ja samat velvollisuudet-käsitystä.

Sodasta voisin huomauttaa, että Platon kiinnitti huomiota siihen että tyrannien on pakko sotia pitääkseen kansakunnan yhteisenä. Edelleen nykypäivänä sama käsitys on voimassa (vrt. Paloheimo ja Wiberg: Politiikan teoria) – ja pienenä yhteiskunnallisena huomautuksena todettakoon että ehkä kaksi kiintoisinta sotivaa valtiota tällä hetkellä on Yhdysvallat (Operation Iraqi Freedom) ja Venäjä (Operaatio Tšetšenian vapaus). Oikeastaan, popularisoidaan tätä ja katsotaan hetkeksi aikaa nykyisiä sotia. Nopeasti katsottuna vähässä ovat valtiot joissa toinen sotiva osauoli ei olisi autoratiivinen.

Jos lukija jaksaa lukea Valtion 10 ensimmäistä sivua (kuten kirjan edellinen lukija teki: marginaalimerkinnät päättyvät sivulle 7) hän huomaa että koko teos käsittelee oikeastaan yhtä kysymystä: ollakko vaiko eikö olla oikeamielinen ihminen.

Aristoteles yrittää argumentoida että todella ihmisen kannattaa olla oikeamielinen – mutta mielestäni hän tässä epäonnistuu. En nimittäin pitänyt vakuuttavana viimeisen kirjan selitystä siitä miten väärämieliset tulevat kärsimään enemmän kuin oikeamieliset kuolemassaan. Toisaalta, ehkä kyse on vain lukijan tyhmyydestä – mutta samoin perustelun tueksi luotu valtio on vähintäänkin kiinnostava.

Kyseessä on harvainvalta (aristokratia), joka on varsin hyvä pohja. Nimittäin, demokratia ei oikeasti toimi, kuten esimerkiksi äänestysprosentti meille paljastaa. Harvainvallan hyvä puoli näet on, että silloin todelliset viisaat miehet pääsevät päättämään asioista – eikä nimeltä mainitsemattomat mitään osaamattomat ministerit.

Kuitenkin, Aristoteleen muotoilema aristokratia on vinoutunut, siellä ei vain voisi mielestäni asua. Esimerkiksi sotilasyhteiskuntaluokassa kaikki on yhteistä; mukaanlukien naiset ja lapset. Nyt taas tulee hetki ideoida, mutta jos lukija on tutustunut Utopiaan, se on lähellä sitä mitä its epidän hyvänä.

This entry was posted on Sunday, February 11th, 2007 at 5:10 pm and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.