Ties kuinka kauan minun on pitänyt käsitellä luovuuden vaikeutta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi luovuusstrategiamme lukemisen. Hetkinen, luovuusstrategia – onko meillä sellainenkin? Tottahan toki, koska nykysuomemme kaipaa luovia ongelmanratkaisijoita menestyäkseen tulevaisuudessa. Tässä blogipostauksessa referoin ensiksi luovuusstrategian ja sen jälkeen valtiotieteilijä antaa siitä asiantuntijamielipiteensä. Sotaan on helpompi lähteä, kun tietää mitä on edessä.

“Erittele”

Luovuus määritellään laajassa mielessä yhteiskunnassa laajasti tarvittuna tapana ajatella, kokea ja toimia. Samoin työryhmä havaitsee, että luovuuteen ei voida pakottaa tai sitä ei voida ostaa. Siispä tie kohti luovempaa Suomea on ajattelu- ja toimintatapojen muutoksessa. (s. 3)

Määritellään seuraavaksi luovuus ja innovatiivisuus täsmällisemmin. Luovuus on kykyä yhdistellä asioita ja merkityksiä uusilla tavoilla. Raportissa on havaittu yhteys riskinottamiskyvyn ja luovuuden välillä. Innovatiivisuus on taas kykyä kaupallistaa luovuuden tuloksia. Jälleen havaitaan yhteys organisaatioiden välisen vuorovaikutuksen kanssa. (s. 6)

Seuraavaksi käsitellään, minkälaisia tuulimyllyjä vastaan luovuusstrategia meitä varustaa? Työryhmä on eritellyt (s. 6) ne seuraavasti:

• globaalisaatio
• kulttuurien vuorovaikutus
• teknologian kehitys
• henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin edistäminen

Seuraavaksi työryhmä esittelee 11 keinoa saavuttaa luovempi Suomi:

1. Lasten luovuutta tulee vaalia ja se tulee integroida osaksi koulutusjärjerjestemää hyvin laajassa mielessä. Samoin lapsen itsetunnon vahvistaminen on merkittävää.
2. Koulutuksen tulee sopeutua erilaisuuteen (myös erilaisiin lahjakkuuksiin) ja ymmärtää ettei koulua käydä vain sen itsensä takia. Samoin koulutusjärjestälmä uudelleen ajattelemalla ja esimerkiksi siirtymällä eheytettyyn koulupäivään voidaan taito- ja taideaineiden asemaa vahvistaa.
3. Kulttuuritoiminnan asemaa yhteiskunnassa tulee vahvistaa. Tähän lukeutuu niin korkea-, matala- kuin lastenkulttuuri.
4. Yhteiskuntaa tehdään avoimemmaksi. Esimerkiksi itsesensuuriamme pyritään vähentämään ja keskustelua raikastamaan. Samoin kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksia suurennetaan. Tämän lisäksi Suomea kansainvälistetään.
5. Yhdyskuntasuunnittelussa ja arkkitehtuurissa otetaan huomioon pyrkimys luovuuteen ja luovaan ympäristöön.
6. Työelämän käytäntöjä siivotaan nykyaikaisemmaksi, poistaen vanhan teollisuusyhteiskunnan perintöä. Tietotyössä tulee antaa suuria vapausasteita uusiin kokeiluihin kun taas perinteisissä töissä riippuvuus työvoimasta on jopa kasvanut. Kuitenkin luovaa ja innovatiivista käyttäytymistä tulee tukea myös työelämässä.
7. Motivaatio johtaa luovuuteen, mutta myös työyhteisön tukea vaaditaan. Tilaa tulee antaa, tavoitteiden tulee olla selkeitä, toimintaolosuhteiden vakaita mutta silti vapautta valita miten tavoitteet tulee saada on oltava olemassa. Johtajuuden tulee myös kehittyä asiajohtamisesta (managerismista) henkilöjohtajuuteen (leadershipiin). Samoin mahdollisuuksia urakiertoon tulee tarjota suuremmissa määrin.
8. Luovuus tulee laajentaa kaikkia toimialoja käsitteleväksi toiminnaksi.
9. Yrityksiä kannustetaan ottamaan riskejä luovien ideoiden käytäntöönpanemiseksi. Erityisesti PK-yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyötä parannetaan. Myös yrittäjyyden asemaa Suomessa vahvistetaan.
10. Hallintojärjestelmää modernisoidaan siltä osin kuin se on tarpeen – jopa välittämättä hallinnonalojen itseään suojelevista käsityksistä. Turhia lonkeroita ja byrokratiaa vähennetään. Samoin jäykät hallinnot korvataan ketterillä ja muunnoskelpoisilla hallinnonmuodoilla (orgaaniset organisaatiot).
11. Luovuusstrategiaa käytäntöönpanee opetusministeriö ja muut ministeriöt omilla toimialoillaan. Paperi otetaan myös huomioon tulevassa hallitusohjelmassa.

“Tulkitse”

Vaikka lukion äidinkielen opettaja korosti, että erittelyn ja tulkinnan tulisi kulkea käsi-kädessä olen ne nyt pyrkinyt eristämään omat mielipiteeni ja raportin lausunnot. Täysin en tässä tietenkään ole onnistunut, mutta ehkäpä tarpeeksi hyvin. Syy on se, että toivon lukijan pääkopan sisällä tapahtuneen jotain erittely-osion kohdalla. (Huomaa, kuinka ovelasti asiantuntija siirtää kaiken työnteon lukijalle itselleen ja voi vain ryövätä hänet rahoistaan.)

Työryhmän esittemät määritelmät luovuudelle ja innovatiivisuudelle ovat mielestäni varsin toimivia. Ne tekevät selvän pesäeron kaupallisten innovaatioiden ja innovaation perustana toimivan luovuuden välillä. Erityisesti arvostan rohkeutta esittää, että luovuus on riskinottokykyä ja hullutta.

Työryhmien löytämiä riskejä toistetaan kaikissa julkaisussa (vrt. Suomen akatemia, Tekes: FinnSight 2015; Elinkeinoelämän valtuuskunta: Suomen menestyksen eväät), mutta en täsmällisiä perusteita ole löytänyt. Mikä tekee näistä riskeistä juuri ne suurimmat riskit joita vatsaan meidän tulisi taistella? Miksi emme pelkää kansalaisyhteiskunnan rakenteiden murtumista (legitimiteetti) tai kansainvälisen talouden halvaantumista? Miksei kukaan panikoi lumettoman joulun takia tai epäile energiasaatavuuttamme?

Toimenpide-ehdoitukset ovat osittain varsin lennokkaita, jolloin riski siitä että paperi hautautuu poliittisten ideoiden ikuiseen kammioon työreformin tavoin (maton alle: työreformin osia on implementoitu). Mutta ideat vaikuttavat jokseenkin aivan viisaalta – erityisesti nuorten koulutusta koskevia ideoita. Mielestäni suunta on oikea, mutta katson tilannetta omien varsin likaisten lasieni läpi.

On kiinnostavaa nähdä toteutuuko paperin ideat koskaan. Työelämän muuttaminen on mahdollista asenteita muuttamalla mutta hallinnon muuttumiseen en usko. Vaikka idea joustavasta hallinnosta on hyvä ei hallinnon sisäisiä historiallisia painolasteja voida mitenkään poistaa. Olkoon tämä sitten pessimismiä, niin näin se vain on.

Ja voiko tämä strategia todella olla miekkamme tuulimyllyjä vastaan? Luovuutta hypetetään osittain liikaa, itse saan kylmiä väreitä kun joku puhuu innovaatioista. Luovutta ei voi opettaa, vaan sitä pitää lähinnä tukea. Tällöin jatkuva luovuuden vaatimus ei varmasti paranna luovuutta (tosin, jotkut tutkimukset väittävät että parhaimmat tulokset tulevat paineen alaisena – toiset taas kieltävät sen).

Olisi ehkä lopussa syytä pohtia intressejä postauksen syntymiseen. Blogin tarkoitus on ensisijaisesti kuvata opiskelijaelämääni valtiotieteellisessä tiedekunnassa, mutta eihän luovuusstrategia ole osa opetusohjelmaamme. Toisaalta tälläinen yhteiskunnallisten raporttien lukeminen ja analysointi, myös kritisointi, on se mitä meidän kai tulisi oppia tekemään. Sen takia pidän aiheellisena julkaista tämän blogissani.

This entry was posted on Thursday, December 21st, 2006 at 10:05 pm and is filed under Yhteiskunta. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.