Tänään pieni humanoidinne oli viimeisellä johdanto-kurssin luennolla. Luennon lopussa luennoitsija korosti, että kyllä siitä tentistä pääsee kohtuullisella valmistautumisella läpi. Hän muisteli rakasta aiempaa vuosikurssiryhmää, jolta merkittävä osa oli päässyt harrastamaan uusintaa. Tosin, mainittakoon että tentin vaateena on hyväksytty vastaus jokaiseen viiteen kysymykseen.

No, mutta valtiotieteilijänuorukaiset kävelivät salista masentuneena ulos. Useimmat – Mattinne mukaan lukien – uskoo pääsevänsä nauttimaan uusintatentistä tammikuun puolella. Todellakin, humanistijoukkiomme on kohtaamassa voittajansa jo ensimmäisen periodin lopussa. Eräskin fuksityttö totesi juhlivansa arvosanaa yksi. Emme ole kaikki tosn samasta muotista tehtyjä – yksi totesi materiaalin olevan niin triviaalia, että ei ole mitään pelkoa mistään tentistä.

Mutta mikä voisi olla syynä tähän epätoivoon, jonka vosi erästä suurta suomalaista lainaten todeta heikentävän miehistön moreemia. No, kurssi on ollut enemmän kuin sillisalaatti. Pieni humanistinne on kuunnellut organisaatoteoriaa, hallinnon kehitystä, maailmanpolitiikkaa, sodan- ja rauhantutkimusta, äänestyskäytänteitä ja demokratiapohdintaa.

Miten ihmeessä tästä voisi löytää keskeiset asiat – vai onko kaikki keskeistä?

Samaan aikaan ei ollenkaan helpoita tenttikansion puuttuminen, eli emme voi katsoa mitä aiempina vuosina on pidetty merkittävänä . Juuri tälläisinä hetkinä kaipaan punarusettista tyttöä.

This entry was posted on Monday, October 16th, 2006 at 6:13 pm and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.