Suunnitelmallisuudesta

Matti hävisi taas vaihteeksi: olen osallistunut tenttiin ja laskuharjoituksiin turhaan. Kyllä, aamulla kahdsaksi yliopistolle eksymisen hyöty on valunut pois – periaatteessahan laskuharjoituksia voisi laskea että oppisi jotain, mutta kyseessä on ollut tilastotieteen perusteita, jotka minulla ovat jo varsin hyvin hanskassa. Siispä olin laskareissa vain keräämässä harjoituspisteitä.

Mutta, miksikäs tämä nyt on niin turhaa? Kurssi suoritetaan kahdella välikokeella, joista ensimmäisessä kävinkin jo. Toisen välikokeen sijoittaminen kalenteriin tuottikin jo enemmän ongelmia, koska minulla on oman pääaineeni tentti samaan aikaan. Siispä, keskusteltuani luennoitsijan kanssa oli varsin ilmeistä että en hyödy tähän mennessä tekemästä efortistani juurikaan mitään.

Kuitenkin onnekseni kurssi on suoritettavissa vielä keväällä – yhdellä isolla kokeella toukokuun loppupuoliskolla. Kuitenkin tässä on etunsa arvon tentaattorin mukaan: tehtäviä on vain viisi ja aikaa on enemmän kuin normaalissa välikokeessa. Etunsa kaikessa selvästikin.

Olisin välttänyt tälläisen epämääräisen toiminnan jos olisin suunnitellut opintojani paremmin kuin kädestä suuhun-periaatteella. Ei olisi ollenkaan mahdotonta suunnitella esimerkiksi koko vuotta heti syksyn alussa, mutta minulla ei siihen ritä innostus ainakaan vielä; tilaa myös epämääräiselle vaeltelulle tulee olla ja liian tiukka etukäteissuunnittelu voisi pilata luovan kurssivalinnanaisuuden.

One Response to “Suunnitelmallisuudesta”

  1. Tivi Says:

    Epämääräinen vaeltelu on se ainoa oikea tie voittoon.

Leave a Reply