TV lupa pois!
Enpä ole pitkään aikaan kirjoittanut politiikkaa sivuten. Aika korjata tämä vääryys.
Poliittinen debaatti käydään nykyisin pääsääntöisesti kolmessa mediassa:
- televisio
- internet
- sanomalehdistö
On selvää, että kaikki kolme mediaa vaativat kuivaa käteistä jotta niitä pääsisi nauttimaan. “Mutta ei!” murahtaa kirjastotäti ja on aivan oikeassa: sekä internetin ihmeellistä maailmaa että lehdistön uusimpia tuulahduksia voi nauttia opiskelijaystävällisellä kustannustasolla käyttäen yleisiä kirjastoja.
Mutta mikä onkaan laita television kanssa. Ensiksi on syytä havaita että televisio on dynaaminen kun taas internet ja lehdistö ovat staattisia. Eli internettiä ja lehtiä voi selata hyvin ajasta ja paikasta riippumatta, televisio taas on enemmän suora media. Tämä ero johtaa siihen, että aktiivisella kansalaisella tulee olla oma televisio kotona.
Koska laki on aina kivaa, voisin vedota perustuslain toiseen pykälään (PL 2 §), jonka mukaan valtion tulee tukea kansalaisten aktiivista osallistumista politiikkaan. Mutta miten tämä voi onnistua jos pieneltä humanoidilta vaaditaan mahdottomia summia tästä?
Ottaen samaan aikaan huomioon, että politiikka on siirtynyt yhä suuremmissa määrin televisioon on tämä mielestäni vakava riski joka epätasa-arvoistaa kansalaisia. Mutta kukapa nyt varattomista ja heikoista koskaan pitäisi huolta?