Pääsimme modernissa poliittisessa filosofiassa Weberistä etiäpäin, Carl Schmitin ajatuksiin. Weberistä voisi esittää sellaisen yleisen mielikuvan, että hän oli kuin politiikan Freud, yleisesti tunnettu, muttei aina niin kovin tarkkaan tiedetä mitä hän ajatteli ja miksi.

Weberillä oli pari keskeistä ajatusta, sikäli kun itse häntä tulkitsen. Eräs oli mielipide siitä, että moderni kapitalistinen yhteiskunta on järjetön: emme tee työtä ansaitsemisen takia — vaan rahan tavoittelusta on tullut sinääsä tehtävä, tavoite. Toinen oli ajatus siitä, että tiede ja politiikka pitää erottaa. Toki Weber on myös ajatellut vallan ja valtion olemusta. Ja vielä johtajia ja legitimaatiota. Mutta se riittää Weberistä, josta ei todellakaan tule lempifilosofiani.

Mutta, muutama ajatus Carl Schmitistä nopeasti. Hänen keskeinen argumentti on, että viholliset määrittelevät sen mitä me olemme. Tämä on ehkä formaalimpi muotoilu esimerkiksi sellaisten ajatusten, kuin ‘sota yhdistää kansaa’ takana. Toinen, mielenkiintoinen ajatus Schmitillä liittyi diktatuuriin. Hänen mukaansa vallankumouksellista diktatuurista pyrkimystä voi vastustaa vain “parlamentaarisen” diktatuuri: poikkeustilassa on järkevää keskittää valta väliaikaselle diktaattorille.

Näin oli määritelty esimerkiki Weimarin tasavallassa, hätätila-artiklassa 48. Kyseisen artiklan avulla mahdollistettiin Hitlerin valtaannousu, mitä Schmit tosin kritisoi varsin voimakkaasti. Mutta, toisin kuin sinä aikana uskottiin, uhka ei tullutkaan idästä, vaan lännen aatemaailmasta…

This entry was posted on Saturday, October 3rd, 2009 at 12:53 am and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.