Launataina tapahtui se juttu, jota ASEM-kokouksen takia odotettiinkin pitkään. Mielenosoitus, johon piti puuttua voimakeinoin. Ennen kirjoittamisen jatkamista, haluan korostaa että en kannata mielenosoittajia tai poliisia. Haluan vain yrittää analysoida tilannetta.

Ensimmäinen mekittävä kysymys koskee tietenkin sitä, miksi tilannetta tulisi analysoida. Nyt tehty toiminta – ja siitä käytävä jälkipuinti – tulee toimimaan ennakkopäätöksenä tuleviin tilanteisiin. Jos toiminta hyväksytään (eli sillä oli legitimiteetti) tulkitsee poliisi sen luonnollisesti mandaattina toimia vastaavalla tavalla. Nyt siis kannattaa pitää kieltä keskellä suuta – ja odottaa erityisesti lisätietoja.

Mitä tiedän tapahtumasta? En mitään – en siis saisi kirjoittaa tätä blogipostausta vailinaisten tietojen takia. Kuitenkin käsittääkseni poliisin toimet koskivat niin sivullisia kuin mielenosoitukseen tulleita ihmisiä. Tietoni perustuvat Helsingin Sanomien, YLEn ja Nelosen verkkosivuihin sekä poliisin tiedoituksiin, joita ei voida pitää lähdekritiikin kaikkia normeja täyttävänä. Poliittinen johto on hyväksynyt tapahtumat, mutta siitä huolimatta meidän – kansalaisten – tulisi vaatia lisää tietoa.

Jotain hämärää siellä on tapahtunut – tähän viittaa esimerkiksi tietosuojavaltuutetun selvityspyyntö. Myös minua yllättää kiinniotettujen suuri määrä – yli 100 ihmistä, joista suurin osa päästettiin pois yön kuluessa. Onko pidätyksissä ylireagoitu? Poliisi on vaitonainen taktisista syistä tarkemmista tiedoista; kuten tapahtumaan osallistuvien poliisien lukumäärästä. Toivon, että joku taho tulee vaatimaan täyden selvityksen tapahtumista.

Eräiden arvioiden mukaan sadankunnan mellakkapoliisin saartorengas, satoja poliiseja backuppina sekä viisi linja-autoa kuvaa, että mielenosoitus (tai mellakka) haluttiin tappaa heti. Aktivistit onnistuoivat tavoitteessaan luoda sekasortoa rakkaan kotikaupunkini keskustaan. He vain ujuttivat luontivastuun julkisvallan väkivaltakoneistolle.

Hmm… Sattumoisin julkaisupäiväksi tulee syyskuun yhdestoista – voinkin siis kytkeä tämänkin terrorismin vastaiseen sotaa. Mitä terrorismin vastainen sota on saavuttanut? Ihmisoikeusrikkoumksia, tuskaa ja pahoinvointia. Tehtyihin toimenpiteisiin nähden tulokset näyttävät jääneen laihaksi.

This entry was posted on Monday, September 11th, 2006 at 11:03 am and is filed under Yhteiskunta. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.