Web 2.0 on muuttunut melkein kirosanaksi useimmille; sitä tungetaan nykyisin liian moneen paikkaan miettimättä ollenkaan mitä se tarkoittaa – itsekin välillä 2.0:llaa liikaa kaikkialle tunkevana tunnustan tämän ongelman.

Suoritan kurssia jonka nimi on Perspectives on EU-Criticism, ja tämän kurssin muodollisuus on muutenkin varsin jännää; opettaja korostaa että tärkeintä on että opimme ja kokeilee jänniä menetelmiä aina välillä. Olemme tähän mennessä tutustuneet teorioihin (mind-map) ja sivunneet eurobarometriä sekä historiaa (jokaisen oma yhden minuutin esitys). Kurssia ei suoriteta tentillä vaan noin viiden sivun esseetä vastaavalla työmäärällä – tämä saa siis olla vaikka teatteriesitys jos haluaa.

Eräällä luennolla minulle heräsi idea: usein koen että keskustelu jää ajanpuutteen takia kesken. Lisäksi luentopäiväkirja auttaa palauttamaan mieleen mitä kurssilla olen oppinut. Mutta, jos luon interaktiivisen luentopäiväkirjan, toivottavasti pystyn parantamaan niin depaattia kuin myös omaa pohdintaani. Siispä perustin blogin.

En edes pelkää että tälläinen IT-vempele aiheuttaisi ihmisille ongelmia – nimittäin käytämme Moodlea kurssin virallisena sivuna muutenkin.

This entry was posted on Saturday, September 15th, 2007 at 11:05 am and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.