Simputusta prostituutiosta
Tänään käsittelimme luennolla instituutioita muutoksen ja jatkuvuuden kysymyksien kautta. Institutionaalinen teoria voidaan jakaa uuteen ja vanhaan malliin; kun vanhempi institutionaalinen teoria keskittyy enemmän positivistiseen tutkimussuuntaan ja rakenteisiin, niin uusi institutionaalinen teoria on ottanut laajemman käsityksen siihen mitä instituuitiot oikeastaan ovat:
Instituutiot ovat pysyvyyttä omaava ajattelun ja toiminnan muoto, joka on juurtunut ihmisten tai ryhmien tahoihin. Eritysesti on syytä huomata varsin laaja-alainen määritelmä; melkein tekee mieli kysyä mikä ei ole instituutio kun epämuodolliset rakenteet, normit ja uskomukset voivat olla instituutioita.
Käsittelimme luennolla kahta esimerkkiä instituutioista; simputus ja prostituutio. Prostituutio jakoi ihmiset varsin selvästi; onko kyseessä todellakin instituutio vai onko se enemmänkin jotain muuta. Varsinkin pojat olivat varsin hanakasti sanomassa, ettei prostituutio ole instituutio.
Itse osallistuin keskusteluun pohtimalla, että tutkijan pitää itse valita onko kyseessä instituutio vai ei – tämän valinnan pitäisi pohjautua tutkimuskysymyksen asetteluun ja siihen mikä on paras mahdollinen selitysmalli siihen tilanteeseen. Toisaalta simputustahan voi vaikka selittää rationaalisen valinnan teorialla tai ehkä jopa sukupuolitietoisesta tutkimusnäkökulmasta.
Mutta, mikä uudessa institutionaalisessa on niin hienoa? Se on vapaampi; se keskittyy säännönmukaisuuksiin eikä itse organisaatioom; se pystyy selittämään muutosta; se ei pyri kokonaisvaltaiseen selittämiseen ja on kontekstitietoinen. Lisäksi kaiken tämän lisäksi, se kykenee keskustelemaan arvoista eikä oleta niitä annettuina. Se siis tutkii politiikkaa laajassa merkityksessä. Kuten kaikki yhteiskunnalliset selitysmallit; tämäkin on kerännyt ympärilleen vastustusta: valta (vaikea sana) ei kuulema saa tarpeeksi merkitystä, toisaalta yleistä epämääräisyyttä kaikessa on.
Muistan itse käsitelleeni presidentti-instituutiota noin vuosi sitten; toisaalta yliopisto on instituutio mutta avioliittokin voidaan nähdä instituutiona. Ihan riippuen siitä, mitä haluaa korostaa – mutta mikään ei ole kaikkeen kelpaava yleisavain.