Kesän lähestymisen tunnistaa varmasti lyhyistä hameista, jäätelönmyyjistä ja kuhertelevista perista puistojen penkeillä. Ja tietenkin kadulla vastaantulevista kerääjistä – Greenpeace, Pelastakaa lapset, Unicef, … kaikki ovat paikalla haaskalintujen tavoin keräämässä rahaa viattomilta ohikulkijoilta.

Vaikutuskeinona on julma moraalinen, syyllistävä käsittely. Me länsimaalaiset olemme pahoja kun syömme hyvin, ostamme muovivaatteita ja ajamme kasvihuonekaasuja tuottavilla laatikoilla. Pienikin summa auttaisi puutteessa eläviä, niin pieni ettei sitä itse edes huomaa. Joudun tekemään tunnustuksen: päädyin tukemaan viidellä (5) standartirahayksiköllä kuukaudessa Unicefin toimintaa.

Paraniko oloni nyt kun avustan muita avustamaan muita avustamaan? Oloni on ehkä jopa vielä syyllisempi kuin ennen lahjoitusta. Olisi minulla kai enemmänkin kuin se viisi euroa kuussa antaa lahjoitettavaksi. Toisaalta uskoni monikansallisiin toimijoihin on laskenut, koska en mitenkään voi tietää minne rahani katoavat. Pääytvätkö ne Nepaililaiselle pikkutytölle, joka oppii lukemaan, kouluttautuu ja todistaa Fermaan lauseen osoittaa Riemannin hypoteesin  paikkansapitäväksi vai päätyykö rahani muutaman välikäden kautta Italian mafialle. Tai luultavimmin rahani siirtyvät Yhdysvaltoihin jossa byrokratia lonksuttaa ja kadottaa Matin lahjoituksen pimeään huoneeseen.

This entry was posted on Friday, May 4th, 2007 at 9:32 pm and is filed under Aiheen sivusta. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.