Poliittisen ajattelun perusteiden perusteet
Lukuvuoden kolmas periodi päättyi eilen minun kohdallani noin tunnin ja kymmenen minuutin rutistukseen. Pakollisen ja valitettavan epäkiintoisan poliittisen ajattelun perusteiden tenttihän se oli.
Ensiksi minun piti ertailla Mary Wollstonecraftin, Rousseaun ja Burkean ahatusmaailmaa toisiinsa ja lisäksi kiinnitätä huomioita heidän näkökulmiinsa Ranskan suurta vallankumousta kohtaan. Käsittelin asia avertailemalla Wollstonecraftin tasa-arvokäsityksiä edellä mainittuiden miesten käsityksiin.
Seuraavana edessä oli Simone de Beauvoir ja feminiininen tutkimussuunta. Kuulema de Beauvor voiana nähdä feministisen tutkimussuunnan uudistajana ja muistelin sitten epämääräisesti jotain Second sex-nimisestä teoksesta ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Kiinnitin huomiota siihen, että Simone nosti esille sen, että naiset elävät miesten muodostamassa maailmassa – siitä onko tämä totta voi olla ihan toista mieltä.
Kolmanneksi pääsin arvailemaan Machiavelli ja Hobbesin eroja toisiinsa ja bonuksena ajattelemaan Italian kaupunkivaltioiden yhdentymisen ongelmia (Machiavelli) ja valtiokeskeistä politiikan teoriaa (Hobbes). Muistelin epämääräisesti Machiavellin johtajuushahmoa Ruhtinas-teoksesta ja vertasin sitä mielikuviini Hobbesista.
Kuteb ehkä tekstistä havaitsee, tentti ei välttämättä menny erityisemmin hyvin. Määritellään seuraavasti: On noloa, jos esittämilläni taidoilla saa kurssin hyväksytysti suoritettua. Uusintatentti onkin jo kalenterissa – 25. toukokuuta. Sitä ennen vietän varmasti session luennoitsijan kanssa ihmetellen omia tenttivastauksia ja pohdiskellen miten niitä saisi parannettua.
Jos nyt analysoin suoritustani niin ongelmia on kurssin kanssa ollut vähintäänkin kaksi. Ensimmäiseksikin, kurssin asiasisältö ei minua kiinnosta. Tästä johtuen motivaationi opiskella ulkoa poliittisia ajattelijoita on vähäinen. Lisäksi, kun muistettavana olisi hajautustaulun näköinen tietorakenne: henkilöiden joukon ja ajatusten joukon välinen yhteys tulee muodostaa. Ja koska nimimuistini on kovin, kovin huono niin eipä suoriutuminen voi olla erityisen hyvä.
Lisää syitä epäonnistumiseen kuulen varmastikin luennoitsijalta.