Pitkästä aikaa on aika tarttua näppäimistöön ja harrastaa luovaa yhteiskunnan moittimista. Nyt tartun aiheeseen, jota ei voisi enempää hypettää. Nimittäin, oletteko huomanneet sellaisen pienen asian että on se aika vuodesta kun kaikki haluavat olla ystäviäsi ja lupaavat hienoja parannuksia vaikka mihin – kyllä, on taas aika äänestää.

Samaan aikaan ovat viisaat tiedeihmiset kokoontuneet ja päättyneet siihen että ihmisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on erittäin todennäköinen. Huomaa sanamuotoilu, poliittista korrektiutta korostetaan vielä nytkin. Varmaan ollut samanlainen vääntö kuin Pluton planettuudesta siellä tiedeihmisten ja poliitikoiden kesken siitä mikä nyt on todellinen tilanne.

Seuraavina viikkoina Suomessa tapahtui vaikka mitä:

Eräs poliitikko korosti, että laitteet tulee muistaa laittaa stand by-tilaan kun niitä ei käytä. Valitettavasti hän unohti mainita, että stand by on todellinen sähkösyöppö. Teen nyt poikkeuksellisen päätöksen ja okeasti puhun asioista niiden oikeilla nimillä: kuinka herra ympäristöministeri olisikaan tämän pienen faktan voinut tietää?

Samoin erään toisen suurpuolueen edustaja ajoi vaalitapahtumaan ekoautolla. Mutta, mutta… Taas arvon poliitikko voisi seurata aikaansa , nimittäin ainakin hybridi-auto on todettu todelliseksi energiasyöpöksi. Mutta, onhan valtionvarainministeri niin kiireinen ettei ehdi edes Hesaria lukemaan tai voi pohtia julkisen liikenteen käyttöä koska sehän olisi myös kustannustehokasta.

Toki myös pääministerikin ehti kommentoida asiaa niin kokoomuksen, vihreiden kuin muidenkin puolueiden rinnalla. Tämä kuvaa mielestäni yhtä asiaa mitä tiedeihmiset eivät varmasti halunneet tapahtuvat: ilmastomuutos muuttui poliittiseksi aseeksi. Olen aikaisemmin blogissa maininnut turvaallistamisen termin. Turvaallistamien on puhatavan muutos siten, että asiaa käsitellään suuremmissa määrin turvallisuusnäkökulman kautta; mielestäni ilmastonmuutos on poliitikkojen suussa turvaallistettu.

Joitakin ylilyöntejä olen myös nähnyt, kiinnostavinta oli ehkä väittää että Helsinki tarvitsee pienen osan Sipoota, koska se on ympäristöystävällisempi ratkaisu. Mitä lieneekään tämän poliitikon päässä käynyt, mutta argumentit liittyivät yhteiskuntarakenteeseen. Voisi todeta, että eikös kaikkein tehokkainta olisi myös välttää Helsingissä kehittynyttä lähiöajattelua koska siinä ihmiset joutuvat reissaamaan lähiö-keskusta-lähiö-väliä turhaan.

Kiintoisaa on seurata, miten ympäristöystävällisyyden käy vaalien jälkeen. Perinteistä olisi, että kaikki lupaukset vaan unohtuisivat mystisesti. Ja toki ongelmiksi nousee myös työskentely muiden valtioiden kanssa – joka jo Euroopan unionin yksipuolisessa lupautumisessa päästöjen pienentämiseen nähtiin selvästi. Muistaakseni Suomen linja oli vielä päästörajoituksia vastustava, vaikka kyllähän vaaliehdokkaat kannattavat että Euroopasta syntyisi mallimaa tämän asian suhteen…

Kuitenkin tutkijoiden raportti toivottavasti selvitti kaikille sen. että nyt on hyvä aika alkaa panikoimaan vielä kun voimme. Paniikin aiheeksi kelpaa myös se, että ympäristömuutoksen takia vaaleista katoaa useita muita mielenkiintoisia teemoja; perintövero, kuntauudistus, Suomen kilpailukyky, …

This entry was posted on Friday, February 23rd, 2007 at 11:33 pm and is filed under Yhteiskunta. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.