Viime keskiviikkoa olin järjestämässä ainejärjestöni kanssa tiedekunnan opiskelijoille haalarijuhlallisuuksia. Suurin osa järjestäjistä pukeutui valtiotieteellisen tiedekunnan punaiseen, mutta muutama yllättyskin löytyi: yksi tietojenkäsittelytieteen keltainen ja yksi täysin haalariton ihminen.

En ymmärrä mitä hienoa rakkaat opiskelijatoverini näkevät punaisissa tai keltaisissa haalareissa. Haalareita odotettiin jännityksellä, puhuttiin siitä mitä tarroja niihin ajatellaan ommeltavan ja pohdittiin mikä on parats tapa käyttää haalaria: kokonaan päällä vai vyötäisille sidottuna.

Opiskelijoilla on paljon erilaisia tapoja: akateemisiä pöytäjuhlia, vappuun liittyviä traditioita ja kaikenmaailman juhlia. Teekkareilla on tupsulakkinsa, melkein kaikilla haalarit ja liuta traditioita joilla pyritään sosiaalistamaan fukseja opiskelijaelämän saloihin.

Mutta tämä ei oikein toimi jos tietoisesti vastustaa sosiaalisointia; ei näe mitä niin hienoa on olla aamulla pää kipeänä jonkun satunnaisen vastakkaisen sukupuolen edustajan vieressä yrittäen miettiä mitä ihmettä illalla ja yöllä oikeasti sattui. Myönnetään, toki sosiaalinen elämä – suhdeverkostojen luonti – on välttämätöntä nykyaikana. Mutta sen voi luoda myös oppituntien ja niiden taukojen aikana varsin hyvin.

Vaikeinta erilaisessa opiskelijaelämässä on saada muilta hyväksyntä omalle erilaisuudelleen. Yliopiston suvaitsevuus on osissa asioita varsin suurta, osissa taas pientä. Jos ei sosiaalisoidu normaalin prosessin myötä opiskelijaelämään edessä on melko varmasti hankaluuksia.

Ensimmäiseksi opiskelijan kannattaa valtiotieteellisessä tiedekunnassa selventää ja parantaa suhdettaan alkoholiin, valitettava tosiasia on että se on melkein välttämätön taito. Sivuhuomautuksena todettakoon, että sen verran kuin olen matemaattis-luonnontieteellistä tiedekuntaa seurannut ei siellä tätä niinkään vaadita.
Toiseksi, kannattaa varautua elämässään pitkiin iltoihin ja keksiä hyviä keskustelunaiheita melkein varalle.
Kolmenneksi tulee osata jalo valvomisen taito ja pysyä hereillä kolmeen tai neljään sekä herätä seuraavana aamuna kello 9 luennolle.
Neljäntenä seikkana, opiskelijan on syytä olla tutustunut oman paikkakuntansa juhlapaikkoihin niin että tietää missä juhlat ovat.

Tosin, valtiotieteellisessä tiedekunnassa on separistinen liike: käsittääkseni käytännöllisen filosofian opiskelijat ovat tehneet rationaalisuustarkastelun haalareiden suhteen ja päätyneet samaan tulokseen kuin minä.

This entry was posted on Saturday, January 27th, 2007 at 12:37 pm and is filed under Opiskelijaelämää. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.