Matemaattista humanismia
Tänään aamulla heräsin liian myöhään ja meni sitten luennolla ehtiminen juoksuksi. Saavuin luentosaliin kello 10.13 ja hotaasti aivot alkoivat raksuttaa: luentohan alkoikin vasta kahden tunnin päästä. No, ei voi mitään.
Etsin tieni tietokoneelle ja aloin purkamaan ensimmäisen massapostituksen satoa. Toki valtiotieteilijöiden pitäisi olla viisaita, mutta sähköpostillemme sattui poliittista propagandaa – joka luonnollisesti käynnisti keskustelun siitä, mitä listalle saa lähettää. Onneksi viestien määrä tässä keskustelussa pysyi alle kymmenen. Kuitenkin saatiin ulos virallinen linja, jonka mukaan listalle saa laittaa melkein mitä vaan.
No, etsiydyin luentosaliin kello 12.15 kuuntelemaan toimeenpano- ja lainsäädäntövallan alkeita. Pohdimme konsensus- ja enemmistöjärjestelmien eroja, kun kohtasin ensimmöiset merkit matematiikasta: Lijphart-niminen tutkija oli saanut aikaiseksi jonkin sortin muuttujakikkailulla lukusuoran, johon valtiot voitiin sijoittaa niiden konsensushakuisuuden nojalla. Melkein tekee mieli lukea tämän sedän (tai tädin!) tuotantoa tarkemmin myöhemmin.
Jatkoimme luentoa eteenpäin, ja kappas: ensimmäinen matematiikan kaava! On empiirisesti havaittu, että yleensä parlamentin koko on kuutiojuuri väkiluvusta. Ennenkuin kaivatte rakkaat toverit laskimenne esille, pieni humanistinne teki sen jo luennolla. 5,2 miljoonan kuutiojuuri on noin 171.
Eniten minua luonnollisesti naurattaa, että yliopistoelämäni ensimmäinen matemaattinen kaava tulee valtiotieteilystä, eikä esimerkiksi tilastosta, jota olen jo lukenut 6 tuntia.
Illalla jatkoin työskentelyä opintojen parissa, sekoilin epämääräisesti sinne tänne ja jopa KELAn tädeille toimitin lahjakkaan tuotoksen – toivottavasti he arvostavat sitä äärettömästi.