Perjantain pohdintaa
Aamulla aloitin päiväni reippaasti kuuntelemalla siitä, kuinka tärkeää tilastotieteessä on valita edustava otos. Tuli melkein mieleen lukion lyhyen matematiikan oppitunti, jossa käsiteltiin 75 minuuttia yhtälöä y=kx+b. Nopea kurkkaus luentomonisteeseen paljastaa, että mulla tulee olemaan muutenkin aika tylsää siellä… t-testaamista, regressiota, normaalijakaumaa – ehkä jotain uuttakin aina välillä.
Seuraavana luentona oli taas rakasta valtio-oppia ja eksyin fuksi-toverieni sekaan. Mutta kerron ensin erään tytön ripittäytymisestä luentosalissa ennen luennon alkua. Tutustuimme suureen opiskelijatutkimukseen, jonka mukaan minä – pieni valtiotieteilijänne – oletan että teekkarit ovat tyhmimpiä opiskelijoita jota maa päällään kantaa.
Siis mä ihailen teekkareita ja niiden matemaattista älykkyyttä. Kyl mäkin olisin teekkari, jos taidot riittäis – mut sitten musta tuli valtiotieteilijä.
[Likimäärin noin, tarkkoja sanamuotoja en muista.]
Ymmärtänette, että minä nauroin siellä kiemuralla. No, luennolla puhuimme vaalijärjestelmisä ja nyt nousen opettajani esittämää teoriaa vastaan.
Hän esitti taulukon, jossa oli rinnakkain naisten äänestysoikeusvuosi sekä nykyinen naisedustajien prosenttiosuus eduskunnassa. Mielestäni parempi vertailusuure olisi
- kuinka monta prosenttia ehdokkaista on naisia
- kuinka monta prosenttia naisehdokkaisa pääsee läpi
Nämä luvut kuvaisivat tasa-arvon tilanteesta tarkemmin kulttuurin mahdollisesti aiheuttamia eroja. Jos 1 on suuri ja 2 pieni, on mahdollista, että kyseisessä järjestelmässä ei naisiin edustajina uskota. Jos 1 ja 2 on balanssissa, systeemi toimii kuten suunniteltu. Jos 1 olisi pieni ja 2 suuri, kyseessä on kulttuuriin liittyvä seikka, joka vähentää edustajaksi haluavien naisten lukumäärää. Tällöin tutkimus kuvaisi mahdollisesti tasa-arvoakin paremmin.