Kannattaa olla yliopisto-opiskelija jolla on verkostoja vaikka minne. Humanoidin matematiikan laitoksen valvonta tuotti tuloksia, koska sähköpostiin kolahti kutsu ilmaiselle luennolle ja sen jälkeen ilmaiseen kahvittelutilaisuuteen. Yllättävää kyllä, sekä luennot että kahvi ovat aivan kiinnostavia: ekonometria ja aikasarja-analyysi sekä myös jotain syötävää.

Joudun tunnustamaan, että en ymmärrä näistä asioista juurikaan mitään mutta sitäkin varten olen yliopistossa. Suomen tilastoseura on järjestänyt vakuuttavia luennoitsijoita esimerkiksi Suomen pankista ja tietenkin tämäkin mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi. Ehkäpä he ymmärtävät aloittaa niin alkeista, ettei suurempaa tuskaa pääse syntymään.

Oikeastaan mahdollisuus tutustua aikasarja-analyysiin osui sopivaan ajankohtaan – suuri teoriani on että eduskunnan työskentelyssä on havaittavissa neljän vuoden jaksollisuus mutta tilastolliset taidot tämän osoittamiseen ovat uupumassa kesken. Järkytykseni kuulin, että aikasarja-analyysi kuuluu vasta tilastotieteen syventäviin opintoihin, jolloin niitä tuskin on suunniteltu kandinalulle. Tosin en vielä ole tarkistanut kansantaloustieteenlaitoksen opetustarjontaa; laskuharjoitusten vetäjä arveli että siellä saattaisi olla jotain kivaa myös.

Koska humanisteilla on tapana kirjailla yksinkertaisuuksiakin ylös ettei ne vain ehdi unohtumaan, voisin ohjata tulevia opiskelijoita seuraavalla viisaudella:

Kannattaa liittyä itseään kiinnostaville sähköpostilistoille aina, vaikka se sattuukin kun inbox täytyy rajatta – siellä voi olla vaikka kutsu tulla syömään pullaa. Siispä, verkostoidu – hanki ystäviä. Ehdottomasti ei saa lannistua normaaliin (ja yliopiston tukemaan?) perinteiseen ajattelutapaan vaan yhdistellä aineita hyvinkin rohkeasti. Erityisesti poikkitieteellisyyttä “kovien” tieteiden suuntaan tarvitaan mielestäni enemmän.

Voisin perustella tuota matematiikan ja tietojenkäsittelyn merkitystä vähän tarkemmin, kun nyt nostin sen esille. Miksi yhteiskuntatieteen tarvitsevat tämän alan osaajia? Ensinnäkin, hyvin harva yhteiskuntatieteilijä pystynee yhdistämään näitä tieteitä toisiinsa, jolloin tutkimusmetodologia on kääntynyt liikaa humanistiseen suuntaan. On ollut olemassa luonnontieteellisorientoitunut behaviralistinen tutkimusaate, mutta se kuihtui pois (Berndtson 2005, 68-69).

Lisäksi, tietotekniikka ja hallintotiede ovat kova yhdistelmä, koska jokaisessa hallintotieteen uudemmassa teoksessa korostetaan sitä kuinka hallinnon tulee pystyä soveltamaan informaatioteknologioita. Tälläisessä tilanteessa henkilö, joka ymmärtää tenkiikan mahdollisuudet ja rajoitteet on vähintääkin haluttu työyhteisön jäsen.

This entry was posted on Sunday, December 10th, 2006 at 2:27 pm and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.