Valtiotieteilijänne opintoihin kuuluu pakollista lakitiedettä viiden opintopisteen verran. Vaihtoehtoja on kaksi, julkisoikeus sekä työoikeus. Näistä kursseista olen ilmoittautunut julkisoikeuden kurssille, koska se sattui tulemaan ekana vastaan ja oli muutenkin ehkä se kiinnostavamman oloinen. Tosin sivuhuomautuksena; epäviralliset huhut kertovat, että itse pääsykoekirjan kirjoittaja suosittelee tätä kurssia.

Noh, ekaksi on ehkä syytä referoida mitä kurssi käsittelee. Oikeuskenttä jaetaan yleensä kahteen suureen osaan, julkisoikeuteen ja yksityisoikeuteen. Nimetkin paljastavat, että julkisoikeudessa noin pääsääntöisesti säädellään julkistoimintoja ja yksityisoikeudessa taas keskitytään suuremmissa määrin yrityksiin ja yksilöihin.

Kurssimme sisällön voisi jakaa seuraavasti:

• Mitä on oikeustiede?
• Valtiosääntö
• Perusoikeudet
• Lain säätämiseen ja valvontaan liittyvät asiat
• Hallintolaki
• Hyvä hallinto
• Miten hallinto toimii?
• Valitukset, hakemukset, …

Meille sattui yllättävän kiva luennoitsija, päivätyönä AKAVAlla laki-ihmisenä ja sitten oli lupautunut auttamaan pieniä valtiotieteilijöitä lakikirjan kanssa. Luennoitsija pystyy kertomaan valaisevia case-esimerkkejä lain käyttämisestä (oikeustapauksista) ja kuitenkin kahlaa materiaalia läpi aivan kiitettävästi.

Tapahtuipa eilisellä luennolla niin, että pääsimme käsiksi jälleen kerran käsiksi potilaan oikeuksiin, joista ei sikakaan ota selvää. Nimittäin, perustuslaki on hyvin epäselvä, eikä rajoituksille aina löydy sopivaa tulkintaa. Kaikkihan tietää, että rajoituksia voidaan suorittaa kolmella tyypillä:

• yleiset rajoitusedellytykset, esimerkiksi lakivaraus toimii näissä (lailla säädetään…)
• poikkeusolot, kuten määritelty perustuslaissa
• poikkeuslaki, joka säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä

Muuten tuomioistuimen tulee soveltaa lain ja säädösten tulkinnassa perustuslakia (PL 106 §, PL 107 §).

No, mitenkäs tähän suhtautuu esimerkiksi seuraava tilanne jossa alkoholia nauttinut nuori tulee ensiapuklinikalle ja vaatii, että vanhemmille ei kerrota mitään. Esimerkki ei nyt varsinaisesti ole perustuslain kanssa ristiriidassa, mutta lääkärien omat ohjeet törmäävät kuin Titanic jäävuoreen lain kanssa. (Kuitenkin hieno esitys rajoitusedellytyksistä tuli kirjoitettua niin ei sitä kannata poistaakaan.) Nimittäin: Potilaan tahtoa tulee noudattaa, jos hän on tarpeeksi kypsä. Tämä pätee myös alaikäisille lapsukaisille. Nyt sisään tuleva teinihän näin väittää. Tulisiko lääkärin soittaa kotiin vai ei?

Humanoidia tämä ei haittaa, koska en näe tuossa ongelmaa – luonnollisesti vanhempia informoidaan. Mutta rakkaat sosiaali*-tieteilijät (sosiaalityö, sosiaalipolitiikka, …) vaivaavat päätänsä tälläisissä triviaalin tuntuisissa kysymyksissä. No keskustelimme aiheesta luennolla, ja luennoitsija totesi:

Mä kirjoitin HUSille sellaiset ohjeet, että soitetaan kotiin. Selvästi nuori ei ole tarpeeksi kypsä. Sitten mun yksi työtoveri totesi: “Sä korjasit nyt semmosen virheen, mikä lainsäädäntöön on jäänyt.” Mä vastasin, että päätös muuttuu sitten kun on ensimmäinen oikeustapaus. Ja yhtään oikeustapausta ei vielä ole tullut.

No, koska luennoitsija on korjannut vakavan puutteen lainsäädännössä, voimme todeta hänen olevan mahtava, valtava tai suunnaton.

This entry was posted on Friday, November 24th, 2006 at 4:45 pm and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.