Tenttipaniikki
Pieni humanistinne on ollut hyvinkin kiireinen alkuviikolla, luntoja ja tenttikirjallisuutta tulee kahlata läpi.
Tosiaan, tentti. Ilkeää – mutta pakollista puuhaa. Valtio-opin tentissä tulen toivoakseni vastaamaan kolmeen luentoja käsittelevään ja kahta kirjallisuuteen perustuvaan kysymykseen. Jos näin en onnistu tekemään, edessä on automaattinen hylkääminen. Valtsikka pelaa kovilla panoksilla.
Pyrin nyt lukemaan kirjallisuutta läpi ja sisäistämään sen – mitä siellä oikeasti vaaditaan? Tämä ei ole triviaalia, koska tenttikokoelmaa ei ole olemassa jolloin oletukset on vähän hukassa. Ja kun pelko on suurinta, palataan kehityksessä alaspäin: teen värillisillä kynillä selkeitä muistiinpanoja kirjallisuuden keskeisistä teorioista voidakseni näiden tiivistelmien kautta hallita koko kirjaa parempana kokonaisuutena. Toivotaan parasta ja varaudutaan julkiseen nöyryytykseen kun arvosanafunktio palauttaakin NaN-tuloksen.
Mitä muuta olen saanut aikaiseksi? Aamulla kävin kuuntelemassa kuinka normaalijakauman taulukoita luetaan. Sitten kiiruhdin tietojenkäsittelyn pariin kuuntelemaan aiheesta josta esseet olivat jo valmiina – eli hukkasijoitus ajallisesti.
Tosin Kumpulaan on aina kiva tulla. Täällä on tuttuja – jopa enemmän kuin valtiotieteellisessä. Mutta valtiotiede on kovin, kovin kiinnostavaa ja samaan aikaan kovin, kovin hankalaa pienen humanoidin päähän.