Osallistuin aiemmin viime keväänä verkkopohjaiselle kurssille, jolla käsittelimme sosiaalista mediaa. Nyt olen kahdella kurssilla, jotka hyödyntävät verkkopohjaisia kesksteluympäristöjä. Toinen kurssi on mahtipontisesti e-Citizens in Networked society ja toinen taas pohtii modernia filosofiaa julkisessa maailmassa.

Noh, kuten sanoin, molemmat kurssit haluavat hyödyntää verkkopohjaisia alustoja. Hyvä idea sinäänsä, koska yleisesti valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijat valittavat keskustelun puutetta. Kuitenkaan, jostain syystä keskustelu ei tunnu syttyvän näissä verkkokokeiluissa. Keskustelu kuolee hyvin nopeasti, jumahtaa paikoilleen tai sitten sisältää hajanaisia ajatuksia teemoista ilman varsinaista punaista lankaa.

Näin, herääkin iso kysymys, että onko yleinen marina keskustelun puutteesta oikeasti niin suuri ongelma, kuin minä sitä pidetään. Ainakaan näiden empiiristen esimerkkien valossa keskustelulle ei olla koettu erityisemmin tarvetta. Vai, onko keskustelun institutionaalinen järjestely vääränlainen? Toisella kurssilla on hyvin kädestä kiinni pitävä holhous (tuossa on artikkeli, yksi henkilö toimii puheenjohtajana ja esittää ensimmäiset kysymykset) kun taas toinen kurssi on varsin varsin vapaamielinen (keskustelkaa nyt jotain teemaan liittyvää) lähestymistapa. Vai, auttaisko se, että voisi itse valita ryhmänsä?

Ehkä pääasiallinen syy tälle tekstille on, että verkko-osallistuminen ei, opiskelussakaan, näytä saavan tuulta siipiensä alle. Yksi isompi kysymys onkin, että onko tälläiselle oikeasti tarvetta — ja tarvittavaa osaamista osallistua — valtiotieteellisen tiedekunnan osalta.

Muuten artikkelin otsikko sinäänsä on kunnianosoitus Veikko Pietilän samankaltaiselle artikkelille Verkkokeskusteluareenat – deliberatiivista julkisuuttako?

This entry was posted on Tuesday, September 29th, 2009 at 1:58 pm and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.