Sukupuolet ovat jännä ja hankala asia jota olen alkanut pohtia enemmän viimeaikoina. Ehkäpä oma sukupuolinen identiteettini muotoutuu tässä viellä ja olen hämilläni kaikesta mahdollisesta. En tiedä mikä niinkin yksinkertaisessa, mutta vaikeassa asiassa viehättää; ehkä siellä taustalla painaa joku lokeroimisen vastustaminen. Niin, me usein lokeroimme toisiamme tiettyihin kategorioihin (tai ekvivalenssiryhmiin jos joku matemaatikko sattuu tekstiä lukemaan), mutta todellisuudessa ei kukaan meistä sovi näihin laatikoihin.

Men! Valtiotieteellisen tiedekunnan ruotsin kurssille kuuluu ruotsinkielisen teoksen lukeminen. Omaksi teoksekseni valitsin “Från siffor till surfing: könsperspektif på informationsteknik” (Kallin Westing & Palmquist (toim), Studentlitteratur, Lund, 2001). Vapaasti suomennettuna aiheena siis on sukupuolinäkökulmat tietotekniikkaan, teos koostuu yliopiston kurssin esseistä.

En ole vielä päässyt kovin pitkälle teoksessa, toinen teksti joka käsittelee sukupuolinäkökulmaa tekoälyssä on nyt kesken. Sain luettua tänään junassa ensimmäisen tekstin joka pohdiskeli numeerisen analyysin (ehkä laajemmin matematiikan) opetusta ja alalla työskentelyä naisnäkökulmasta. Kuitenkin mielenkiintoisinta oli maininta Sandra Hardingin pohdinnasta: sukupuoli voidaan nähdä kolmen eri näkökulman kautta

1. symbolinen sukupuoli; vastakohtapareja joilla kuvaamme yleisesti sukupuolisia eroja (vaikkei näillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa)
2. strukturoitu sukupuoli; liittyy yhteisöön ympärillä ja siihen kuinka se käyttäytyy
3. yksilöllinen sukupuoli; jokaisen oma näkemys sukupuolisesta asemastaan joka vaikuttaa luontaisesti identiteettiin sekä sosiaaliseen toimintaan

Eräs kiintoisa huomio (jota en kyllä yrittämälläkään löydä enään) liittyi seksuaalivalistukseen ja sen sukupuolittuneisuuteen. Ainakin meidän koulussa puhuttiin siitä kuinka munasolu odottaa että siittiöt pääsevät sen luoksen. Kirjoittajat kommentoivat että tämähän periaatteessa voi vahvistaa symbolisia sukupuolieroja kun nainen esitetään tässäkän passiivisena toimijana ja mies taas aktiivisessa roolissa. Toisaalta hyväksyn heidän lähestymistapansa mutta toisaalta se tuntuu jotenkin oudolta; miten se sitten tulisi selittää?

Lisäksi puhuttiin opettamisesta ja matematiikan oppimisesta jotain; tässä kohtaa kehtaisin jopa väittää että kirjoittajat itse sortuvat laatikoimaan sukupuolia. Mutta aiheeseen tutustuminen tulee siis jatkumaan. Hankin kirjahyllyyni teoksen “Sähköinen seksuaalisyys: tutkimus tyttöydestä nettikeskusteluissa” (Laukkanen, Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi, 2007), ehkä saatte kuulla jotain pohdintoja siitä toisena yönä.

This entry was posted on Friday, October 3rd, 2008 at 12:03 am and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.