Tänään oli ensimmäinen henkilökohtainen tapaaminen ohjelmoinnin harjoitustyön ohjaajani kanssa. Aivan mukava vartti, keskustelimme suunnitteludokumentistani. Se kelpasi ja pääsin etenemään seuraavaan vaiheeseen, joka on tietysti määrittely. Ensimmäinen (ja varmasti myös viimeinen) kerta, kun teen ohjelmaa näin jäykällä järjestelmällä, tuntuu melkein kuin vesiputouksessa olisi.

Koska olen käynyt kurssin, ajattelin kirjata ylös muutaman mietteen ohjelmistotuotannosta: organisaation tulisi olla mahdollisimman lähellä orgaanista organisaatiota. Tämä on varsin luontevaa, koska orgaanista organisaatiota suositellaan erityisesti asiantuntijatyöhön: nopeaa, mukautuvaa ja epäbyrokratisoitunutta.

Yliopisto on myös saanut pääni hurahtamaan joihinkin Agile ja XP-toimintamalleihin. Asiakkaan mielipidettä tulee kysellä ja loppukäyttäjä pitää mielessä kun ohjelmaa valmistetaan. Samoin edelliseen askeleeseen palaaminen on äärimmäisen tärkeää: tarvittaissa spesifikaatiota pitää voida muuttaa jos havaitaan se epäonnistuneeksi. Minua ainakin hirvittää, että ensi tiistaina odotetaan täydellistä esitystä luokkarakenteesta ja vuorovaikutussuhteista. Tietenkin ulkoiset rajapinnat pitää määritellä, mutta sisäisten rajapintojen pitäisi voida muuttua.

Huomenna minulla on esitys Irlannin poliittisesta tilanteesta ja siellä olevista kahdesta nationalismin suuntauksesta, joita suomenkielisessä kirjallisuudessa yleisesti kutsutaan nationalismiksi ja unionismiksi. Oikeastaan, aihe on ajankohtainen – Pohjois-Irlannissa on juurikin ollut vaalit ja nyt odotellaan mitä siellä on tapahtumassa.

Tähän liittyen olen valmistanut monisteen ja esityksen. Huomenna sitten koko opiskelijaryhmämme edessä käymme tämän alustuksena läpi ja sitten keskustelemme kiintoisista kysymyksistä, joita herää. Kyseessä on siis seminaaritapainen lähestymistapa, joka on käsittääkseni varsin yleinen tiedekunnassamme. Omassa mielessäni on yksi pääkysymys: mikä on Yhdistyneiden kuningaskuntien kohtalo tulevaisuudessa?

Havaitaan, että harjoittelen (varsin yllättävää kyllä) työelämätaitoja tässä. Esityksen pitämistä, projektihallintaa ja kyllä tässä on vähän varmaan painetta oppinut kestämään. Vaikken olekaan humanisti, niin silti minunkin kannattaa reagoida työelämän vaateisiin. Nimittäin, joku päivä pitää tämänkin humanoidin luopua akateemisesta vapaudestaan ja astua aikuisiän ja vakaan työsuhteen piiriin.

This entry was posted on Thursday, March 22nd, 2007 at 6:44 pm and is filed under Opiskelua. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.