Tasa-arvoa?

Ajon tehdä jotain, mitä XY-sukupuolen edustajan ei koskaan tulisi tehdä. Esitän kritiikkiä tasa-arvon maailmaa kohtaan. Toki lukija saa leimata Matin nyt sovinistisiaksi, joka ei ymmärrä mistään mitään. Vetoan kuitenkin sananvapauden kilpeeni.

Aloitetaan kävely tasa-arvon pustikkoon havainnoimalla junassa kuulemaani keskustelua:


Se nyt on vaan niin että miehet ei osaa tätä juttua.
Joo, tai siis, naiset on paljon parempia.

Kuvitelkaapa kuinka suuri keskustelu, debaatti peräti, olisi syntynyt jos tuossa olisikin kommentoitu naisten kykyä suoriutua jostain tehtävästä? Nyt luitenkin tuo puheenvuoro jäi kahden henkilön, luultavasti noin neljäkymmentä vuotiaan virkalijatädin, väliseksi keskusteluksi.

Siispä kirjaan ensimmäisen huomion tasa-arvon puistikosta: Eri sukupuolen edustajilla on erilaiset vapaudet kommentoida sukupuolen kykyjä ilman leimautumista.

Jatkan eteenpäin tasa-arvon kujaa ja vastaani tipahtaa kurssikysely läheisestä kellertävästä yliopiston rakennuksesta. Katson sitä nopeasti ja huomaan kyselyn lopussa kohdan: “Kuinka tasa-arvo toteutui kurssilla?” Tarkempi perehtyminen paljastaa, että kyseinen laitos on juuri julkaissut tasa-arvosuunnitelman joka vähintäänkin huvittaa osassa toimenpiteistään:

  • Naispuolisia tutkijoita, hallinto- ja opetushenkilökuntaa rohkaistaan asettumaan ehdolle johtoryhmään.
  • Työryhmiä tarkastellaan sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta sekä suhteessa niiden kokoonpanoon että toimintaan.
  • Opintosuoritusten arviointia, erityisesti graduarvosanoja, seurataan sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastojen avulla.

Kysyn mielessäni, mitä tasa-arvoista tässä on? Esitän tasa-arvolle seuraavan heuristisen ja omaan ajatusmaailmaani sopivan määritelmän: Tasa-arvisessa tilanteessa sekä henkilöllä A että henkilöllä B olisi sama mahdollisuus suoriutua asiasta X. Miten tällöin auttaa se että työryhmien kokoja manipuloidaan siten että siellä on sukupuolien suhteen tilanne sopusuhtainen. Haluaisin nähdä työryhmässä parhaat kasvot, en tasapuolistetuimmat kasvot.

Kävelen eteenpäin tasa-arvon metsässä ja näen tietoteknisen suunnittelun johtoryhmän. Ryhmään valitaan 9 jäsentä, ja sattumoisin siinä lähellä olisikin sopivasti yhdeksän asiantuntijaa: kaikilla opintoja teknisessä korkeakoulussa, yliopistossa ja myövähän käytännön taitoa hankittuna ammttikorkeakoulun kautta, siis parhaimpia mahdollisia juuri tähän tehtävään. Kuitenkin laitoksen tasa-arvopäällikkö tyrmää ehdotetut nimet; ei, ei ja ei. Sun täytyy ottaa sitä toista sukupuolta myös mukaan mies hyvä!
Toisaalta laitoksen tasa-arvopäällikkö oli sattumoisin aivan oikeassaan rastiessaan pois puolet ryhmästä: valinnan tehnyt mies ei näet tiennyt että useimmat hänen kolleegoista söivät nykyisin kahden edestä ja olisivat kieltäytyneet tehtävästä. Onneksi tasa-arvo pelasti tältä ikävältä tilanteelta huokaisen ja huomioin seuraavaa tasa-arvon metsässä: tasa-arvo onkin kiva asia joka ratkaisee kaikki ongelmat jopa ennenkuin tiedämme niistä.

Pääsen viimeiselle tasa-arvon mutkalle, jossa vastaani tulee iso keltainen sieni jossa on sinisiä pilkkuja

Maailmanpolitiikan kurssilla meille esiteltiin termi turvaallistaminen. Kyseessä on toimenpide jossa satunnainen asia nostetaan turvallisuusuhaksi jolloin sitä voidaan käsitellä normaalista poikkeavassa järjestyksessä. Kuitenkin, koska turvallisuusuhaksi nostaminen ei vaadi erityisempiä toimenpiteitä – ehdoitettiinhan tuossa tiettyä mahdollista hallituskoalitiota uhaksi kansalliselle turvallisuudelle – jolloin turvallisuutta voidaan käyttää puheen aktina ja siis myös lyömäaseena.

Mieleeni nousee tasa-arvoistaminen, eli tasa-arvon käyttäminen turvaallistamisen kaltaisena välineenä. Kirjataan tämä mielenkiintoinen ajatus muistikirjaan ennenkuin jätän taakseni tasa-arvon varsin usvaisen metsän.

Kun sitten aamulla selailen kirjaa, voin havaita varsin pessimistisen suhtautumisen nykyiseen tasa-arvoihanteeseen. Onneksi en ole yksin ajatukseni kanssa:

22:45 <Sanii> Juu, tasa-arvon nimissä tehdään aika epäloogisia asioita.

22:43 <Sanii> Jos sanot, että naiset sortaa miehiä ja sanon, että miehet ei edes yritä panna hanttiin.

2 Responses to “Tasa-arvoa?”

  1. Paul Tötterman Says:

    Sukupuolien tasa-arvohan tarkoittaisi nimenomaan sitä, että päätökset tehdään sukupuoleen katsomatta. Monessa asiassa, kuten työntekijöitä valittaessa, se olisikin ihan suotavaa. Katsottaisiin vain hakijoiden kykyjä, eikä esimerkiksi sitä, ovatko he todennäköisesti jäämässä äitiyslomalle piakkoin. Mutta miksi pakottaa “tasa-arvoon”? Tai miten saada tasa-arvo toimimaan ilman pakkopullaa. Siinä vasta ongelmia ratkaistaviksi. Intissä naiset esimerkiksi saavat lisän päivärahaan “hygienituotteisiin” eli kuukautissiteisiin. Onko tämä oikea tapa? Pitäisikö siteitä sittenkin jakaa jossain varusvarastossa naisille ilmaiseksi? Miten valvotaan, ettei joku ota liikaa. Entä miten valvotaan, että rahat menevät juuri kuukautissiteisiin. Ettei jollakin ole pienemmät kuukautiset ja vähemmän tarvetta siteille ja siten lisää rahaa yli. Ja tämä on vain yksi monista. Miksi naiset eivät ole asevelvollisia ja miehet ovat? Niin paljon kysymyksiä ja niin lyhyt elämä…

  2. matnel Says:

    Hmm. Täsmennykseksi voisi maninita ettei myöskään tarinan tasa-arvovaltuutettu tiennyt mistään mitään. Tavoiteeni oli vain yrittää luoda sukupuolten välille aika selvä kontrasti.

    Voisin pyrkiä heijastamaan blogini kommentteja laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, näet feministinen aloite on tullut ulos. Aloitteen toimenpideohjelma herättää minussa paljon kysymyksiä; miksi juuri naisiin kohdistuvaan väkivaltaan pitää puuttua tai mitä tarkoitetaan vaateella “johtotehtäviin tulee valita tasaisesti naisia ja miehiä”

    Kuten esittämäni määritelmä tasa-arvosta trittää sanoa: tasa-arvoa on silloin kun tietoja sukupuolesta, iästä, siviilisäädystä, sukupuolisesta suuntautumisesta tai vaikka hiusten väristä ei käytetä päätöksen teossa – eli ulkoiset, tehtävän kannalta turhat, ominaisuudet eivär vaikuta.

Leave a Reply