Tänään jonkin aikaisen keskustelun jälkeen päädyin vierailemaan tietojenkäpistelijöiden pikkujoulusaunassa. Juuret juontavat pitkäaikaisemaan irkkailuun oikeilla kanavilla, joten uskaltaudin nopeasti sekaan – aiheeseen tosin vaikuttivat myös muutamat järjestöaktiivit; mainittakoon esimerkiksi uunituore opintovastaava.

Tämä kuitenkin avasi kiinnostavia näkökulmia erilaisiin saunakulttuureihin, joista ensimmäiseän mainittakoon saunavaatetus. Valtiotieteilijät ovat jo pidempään verhoutuneet uima-asuun saunassa, jota tietojenkäsittelijät eivät jostain syystä harrasta. Itse taidan kallistua uimapuvun puolelle – fuksisyksynä oli varsin helpottavaa ettei tarvinnut kaikille laitoksen tytöille esiintyä alastomana. Toivottavasti en saunassa tai suihkussa punastellut poikkeuksellisen paljon.

Huomioitakoon myös että tietojenkäsittelytieteen opiskelijat lauloivat saunassa huomattavasti valtiotieteilijöitä enemmän, ja itseironiaakin löytyi sopivalla tavalla – eräs säe eräästä laulusta kuului näet:

Ottaisin matemaatikon, matemaatikon
Tai sitten söpön kemistin, söpön kemistin
Kelpaa se geologikin, geologikin, …

Tosin tyypillinen diskurssi löylyn sopivasta määrästä oli similaarinen molemmissa ryhmissä. Näköjään vettä ei saa heittää kiukaalle kovinkaan paljon tai ihmiset suuttuvat. Ja molemmissa saunoissa tehtiin tyhmyyksiä, eli heitettiin mallaspitoisia juomia kiukaalle.  Mitä hyvän saunan pilaamista se onkaan.

This entry was posted on Friday, November 30th, 2007 at 12:16 am and is filed under Opiskelijaelämää. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.