Istun nyt tuomiokirkon portailla. Yläpuolellani päivää pasitattelemassa on viisi ehkä noin yläasteikäistä tyttöä. Alapuolella joku lukee kirjaa. Vieressä puhutaan kännykkään. Itse avaan hetken päästä tenttikirjan.

Kesä on oikeasti lähellä, ensi viikon perjantaina on fuksivuoteni viimeinen tentti. Mitä jäi käteen? Ystäviä, paperia ja opintopisteitä. Periaatteessa minulla nyt pitäisi olla joitakin perustaitoja tilastotieteen, tietojenkäsittelyopin ja valtiotieteen alalla, mutta koska kyseessä on vain perusopintoja, eivät ne kovin syvällisiksi mene. Enemmän epätietoisuutta tulevaisuudesta. Enemmän vaikeita kysymyksiä vastattavaksi. Enemmän haaveita toteutettavaksi.

Mietin Korkeasaarta, siellä ei ole tullut käytyä pitkään aikaan. Tai Linnanmäkeä, Ateneumia – edes Kiasmaan en ole muka ehtinyt. Onneksi pian aurinko lämmittää ja alkaa kesäloma – jonka vietän töissä. Mutta, kesälomalla kuitenkin jää aikaa tehdä kaikkea ylimääräistä silloin kun haluaa. Ehkä löydän sisäisen lapseni jälleen ja suuntaan toiselle lukuvuodelleni monella “Miksi?”-kysymyksellä.

Kesä vaikuttaa ihmisiin jännästi. Mietin monia juttuja, joille ei ennen ole ollut aikaa. Vaihto-oppilasvuosi tai pari. Aikaa lukea kiinnostavia kirjoja läpi, ottaa vähän rennommin kuin opiskellessa. Opiskella kieliä, Pythonia ja MIDPiä jos aikaa löytyy. Vierestä käveli juuri isä ja lapsi ohi, laskivat portaiden lukumäärää ruotsiksi. Pitäisi ehkä aikuistumistakin suunnitella hitaasti; ehkä sen sisäisen lapsen löytäminen ei olekaan hyödyllistä.

Kiviportaat lämpenevät hitaasti. Tukka on silmien tiellä koska tulee. Tälläistä on elämä auringon alla.

This entry was posted on Wednesday, May 16th, 2007 at 1:05 pm and is filed under Opiskelijaelämää. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.