Barrikadeille siskot ja veljet!
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kapin, mellakka, mielenosoitus. Kuitenkin käytettäköön tässä artikkelissa termiä mielenosoitus, koska tarkoituksenamme ei ole kaataa yhteiskunnan järjestelmiä. Ainakaan käsittääkseni.
Mutta, aiheena on luonnollisesti politiikan eräs kuumista perunoista: opintotuen korottaminen. Uskon, että aktiivinen lukija voi itsenäisesti tutustua opintotuen nykytilaa täsmällisemmin, joten jätetään harjoitustehtäväksi tutustuminen oheismateriaaliin. Toki on totta, että opintotukea ei ole sidottu indekseihin ja paikkansa pitää, että myös pieni humanistinne elää köyhyysrajan alapuolella.
Silti haluaisin nostaa esille muutamia näkökohtia. Kuten yhteiskuntatieteessä on tapana, nostan aiheita keskusteluun – mutta en itse edes pyri vastaamaan niihin.
- Onko opiskelija oikeutettu asumaan yksiössä?
- Onko opiskelijan velvollisuus osallstua juhliin?
- Tarvitseeko opiskelijan syödä ravintolassa?
Toisaalta, kuten paperilla on kaksi puolta on tässäkin pohdittavaa vastapainoksi…
- Onko opiskelija oikeutettu sosiaaliseen elämään?
- Onko opiskelija velvoitettu syömään riisiä ja kalapuikkoja?
- Tarvitseeko opiskelijakin mahdollisuuden rentoutumiseen?
No, saapa nähdä mitä viisas 199 hengen päätöselimemme (puhemieshän ei äänestä) on aiheesta. Kuitenkin kerrottakoon tietoja valtiotieteellisen tiedekunnan suhtautumisesta asiaan. On olemassa mahdollisuus, että meille järjestetään mahdollisuus poissaoloon luennolta mielenosoituksen takia. Luennoitsijamme alusti aihetta tänään kommenteillä: “On tärkeää, että te otatte yhteiskunnallisesti kantaa…” – tosin kaikki on seuraavan luennoitsijan käsissä ja meille luvattiin lisäinformaatiota ensi viikolla.
Ajatukset kansalaisaktiivisuudesta palaavat minulla Ranskaan. Ranskaan, tuohon demokratian kehtoon joka muodosti pohjaa ihmisoikeuksiin ja kansanvalta poisti ylimistön sorron. Erityisesti haluaisin muistaa Ranskan paikkana jossa osataan mallakoida. Jo aikoinaan mellakointi johti sisällissotaan ja huomattaviin muutoksiin. Aseita, pommeja, vilskettä ja menoa.
Mutta aika muuttuu ja niin muuttuvat mielenosoituksetkin. Nykyisin barrikadeja ei muodosteta rattaista vaan autoista. Sotilaiat ovat korvautuneet virkavallan edustajilla. Mutta mielenosoittamisen taito ei ole kadonnut. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo sekä opintoraha!
October 5th, 2006 at 3:05 pm
Enpä onneksi joudu ottamaan kantaa opintoraha-asiaan, kun istun tentissä juuri oikean aikavälin. Adressiin taisin sen enempää ajattelematta laittaa nimeni, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että rahalle varmasti keksittäisiin jotain muutakin käyttöä.
Oma havaintoni rahan kulumisesta on, ettei sitä juuri muuhun mene kuin juovutusjuomiin, mutta niihin sitten sitäkin enemmän, eli “kunnollinen” opiskelija varmaan pärjäisi hyvinkin nykyisilläkin tuilla.
October 5th, 2006 at 4:30 pm
Valitettavasti tuo taitaa se tilanne olla, rahat menevät yksiössä asumiseen (miksi aina pitäisi asua Helsingin keskustan yksiössä) sekä huvituksiin. Valitettavasti alkoholiveron alennus ei ole auttanut opiskelijoiden asemaan.
On hyvin kiintoisa kysymys, miten tässä käy. Samaan aikaan kun opiskelijajärjestöjen masiinat pyörivät täyttä häkää niin OECD on ilmaissut että koko opintotukijärjestelmä on heikko – lainallahan meidän tulisi opintoja rahoittaa. Ja yllättäen rahasummalle on aina paljon ottajia jolloin eteemme tulee tyypillinen poliiitkon probleema; miten voidaan järjestää asiat x,y,z järjestykseen? Ratkaisu ei ole yksikäsitteinen…